Valoa syksyn pimeyteen
Syksyn pimeys voi vetää helposti mielen matalaksi. Jotkut harvat pitävät pimeistä kuukausista. Mutta useimmille meille se on vaikeaa aikaa. Kun on pimeää, ulkona ei näe kovin hyvin. Marraskuussa ei ole vielä kovin paljoa luntakaan, joka toisi valoa. Kävin juuri uimassa joessa, jossa on paljon liukkaita kiviä. Siellä ei nähnyt mitään ja oli suuri vaara liukastua ja kaatua.
Jeesus sanoo itsestään: ”Minä olen maailman valo, Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh. 8:12. Maailmassa on tätä ajatellen pimeää ja yhä pimeämmäksi käy.Tämä pimeys on elämän vastakohtaa. Jeesuksen seurassa meillä on valo, joka auttaa näkemään, missä ne liukkaat kivet on. Jeesuksen valossa kulkiessa olemme matkalla kohti iankaikkista elämää, jossa ei ole minkäänlaista pimeyttä. ”Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin, mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin: — Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! ” Ef. 5:1 Minkä valo paljastaa, sen Jeesuksen veri puhdistaa, sanotaan. Kun elämme lähellä Jeesuksen valoa, näemme sen selvemmin, mikä menee pieleen. Näin ollen tarvitsemme Jeesusta hänen verensä puhdistusta jatkuvasti.
Ps. 119:105 sanotaan: ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” Jeesuksen sanat valaisevat tien. Mitä pimeämmäksi ympärillä käy, sitä enemmän kannattaa antaa sanan valaista kulkuamme. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.” Joh. 1:14.
-Marianne