Aamurukouksesta
Tapanani on hiljentyä aamulla lyhyeen rukoukseen ja lukea Raamattua pieni pätkä matkaevääksi päivään. Lopuksi rukoilen Isä meidän rukouksen ääneen. Ääneen siksi, että olen kuullut, että se on ikäänkuin valloitusrukous, joka kannattaa sanoa ääneen. Ikään kuin Jumalan valtakunnan tulemisen julistus. Joskus aamuisin on kiire tekemään askareita ja ei ehdi rukoilla kuin ihan lyhyesti ja saatan olla jo keittiössä, kun rukoilen Isä Meidän rukouksen.
Tällaisesta rutiinista tulee helposti suoritus ja jopa taakka. Kiireessä ei tule mieleen rukousaiheita ja rukoukseen käytettävä aika lyhenee. Eräänä aamuna olin jo lähdössä eteenpäin, kun ei rukouksesta ei tullut mitään. Kaksi askelta otettuani, kuulin hengessäni sanat. ”Kerro minulle mitä tarvitset.” Istuin sängynreunalle ja pitkästä aikaa oli ihana jutella Taivaan Isälle senhetkiset tarpeet. Rukous onkin levollista kanssakäymistä Isän kanssa, joka oikeasti kuuntelee ja haluaa olla meidän seurassa. Tällaisia muistutuksia tarvitsemme aika ajoin. Seuraavana aamuna sain rukousaiheiksi kiitosaiheita, jotka tulivat aivan kuin itsestään. Jos rukouksesta tulee taakka, se on suorittamista omassa voimassa. Silloin voi pyytää: ”Herra uudista minun rukouselämääni”.
Marianne