AARRE SAVIASTIOISSA
Meitä saatetaan koetella usein ja tyytymättömyys voi saada otteen elämästämme. Voimme helposti alkaa syyttelemään toisiamme ja saatamme katkeroituakin, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Koronapandemia ja maailman poliittinen tilanne saattaa lisätä kuormitusta elämässämme ja uuvuttaa ehkä meidät. Meidän on hyvä muistaa, että Jeesuskin väsyi ja uupui. Hän pakeni välillä yksinäisyyteen. Hän haki yhteyden Isään, Kaikkivaltiaaseen Jumalaamme. Me voimme myös siirtää katseemme kohti Jumalaa, kohti Jeesusta Kristusta. Hän vuodatti henkensä Golgatan keskimmäisellä ristillä meidän puolestamme. Hänen veressään olemme puhtaat ja pelastetut ja Hänen voimassaan jaksamme jatkaa matkaa.
Jeesus, Jumalan poika on antanut elämän ja uskon meille. Sen saamme tänäänkin ottaa vastaan. Hän on antanut myös meille lähimmäisen ja tehtävän. Me emme ole suuria, emmekä useinkaan onnistujia. Mutta heikkoina saviastioina saamme rakastaa toisiamme ja viedä Jumalan Sanaa sekä toteuttaa tehtäväämme. Hän, Jeesus, antaa lahjansa, ilonsa ja rakkautensa ja pitää meidät yhteydessänsä. Ollessamme ahtaalla, Herra kasvattaa ja tekee meistä astioitansa käyttöänsä varten lujan ja vahvan, joka kestää elämisen myrskyt. Hänelle mikään ei ole umpikuja.
Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 2.Kor. 4:7-10.
Jumalamme antaa tulevaisuuden ja toivon. Siunattua vuotta 2022!
Harri