Kesän kynnyksellä suuntasimme yhdessä vaimoni ja tyttäremme kanssa Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Jylhät vuoret ympäröivät kauniita luonnon maisemia. Järvet, lammet ja metsän humina ja tuoksu kosketti. Luonnon rauha laskeutui silmiemme eteen. ”Jumala on todella keskellämme”. Metsän eläimet touhusivat askareissaan ja linnut visersivät kauniisti. Kuin suvivirren lailla, vaeltaa saimme jylhissä maisemissa: ”Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on”. Herra on hyvä!
Vaelluksen päätteeksi saimme kohdata vielä kaksi peuraa, jotka astelivat yllättäen mökkimme pihaan. Sitten rukoillen ja kiittäen Jumalaa avasin Raamattuni ja luin tuon päivän tekstin, joka oli psalmista 29: Antakaa Herralle kunnia, te jumalolennot, tunnustakaa Herran kunnia ja voima! Tunnustakaa hänen nimensä kunnia! Kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen! Herran ääni kaikuu vetten päällä. Kunnian Jumala jylisee, Herra jylisee suurten vetten päällä. Herran ääni on voimallinen, Herran ääni on mahtava. Herran ääni särkee setrit, Herra murskaa Libanonin setrit. Libanon hyppii niin kuin vasikka, Hermon kuin nuori villihärkä. Herran ääni iskee tulta. Herran ääni saa autiomaan vapisemaan, Herra saa Kadesin autiomaan vapisemaan. Herran ääni saa kauriit poikimaan ja peurat säikkyen vasomaan. Hänen temppelissään kaikki huutavat: Kunnia hänelle! Herran valtaistuin on taivaan vesien yllä, hän hallitsee kuninkaana iäti. Herra antaa voiman kansalleen, rauhalla hän kansaansa siunaa.
Jumalamme siis lähetti vielä peurat pihaamme ja vahvisti sanansa. Jumala valmistaa meitä kaikkia matkallamme! Herra tietää ja suunnittelee kaiken, kun rukoillen kuljemme ja etsimme hänen johdatuksessaan tietä. Herra on voimallinen ja Herra luo uutta.
Herran rauhaa ja ihanaa kesää sinulle!
Harri