Piirijohtajan palsta

Kun.19:8-13 Apt.1:12-14 Joh. 7:37-39 Jerusalemissa oli Lehtimajanjuhla. Lehtimajanjuhla oli yksi juutalaisten kolmesta suuresta pyhiinvaellusjuhlasta. Näiden juhlien aikana oli hyvin paljon … Jatka lukemista 6.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ PYHÄN HENGEN ODOTUS

6.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ PYHÄN HENGEN ODOTUS

Kun.19:8-13
Apt.1:12-14
Joh. 7:37-39

Jerusalemissa oli Lehtimajanjuhla. Lehtimajanjuhla oli yksi juutalaisten kolmesta suuresta pyhiinvaellusjuhlasta. Näiden juhlien aikana oli hyvin paljon ihmisiä Jerusalemissa ja erityisesti temppelialueella. Jeesuksen puheella oli siis paljon kuulijoita. Jeesuksen tulo juhlaan oli kuitenkin ollut vaakalaudalla. Jostakin syystä Jeesus ei ensiksi tahtonut tulla mukaan juhlille. Jeesus tulikin Jerusalemiin salaa, erillään opetuslapsistaan. Tai ehkä vain muutamien opetuslastensa kanssa. Jeesus ehkä halusi hämätä kansan vanhimpia. Hän teki ikään kuin yllättävän sisääntulon juhlan viimeisenä, kahdeksantena päivänä

Lehtimajan juhlaa vietettiin erämaavaelluksen muistoksi ja juhlan aikana saatettiin rakentaa majoja, joissa juhlien aikana oleskeltiin. Erämaassa kansa eli monin tavoin luonnonvoimien armoilla. Kansa vietti paimentolaiselämää niin kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob aikoinaan. Erämaassa kansalla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin luottaa Herraan ja siihen, että Herra armossaan pitäisi huolen kansastaan, lupaustensa mukaisesti. Kansan lähtö Egyptistä oli ollut vihamielinen ja Kanaanin maan asukkaat eivät myöskään ottaisi uudisasukkaita myötämielin vastaan. Vaihtoehtoina oli siis vain luottamus Herran johdatukseen ja varjelukseen.

Erämaassa on erityisenä haasteena veden saanti. Varsinainen juhla kesti seitsemän päivää. Näiden seitsemän päivän aikana papit hakivat kulkueena vettä Siloan lammikosta ja valelivat sillä uhrialttaria. Tämä tehtiin muistutukseksi siitä, kuinka Herra antoi kansalle vettä erämaassa. Seitsemän juhlapäivän aikana vettä haettiin Siloan lammikosta, kahdeksantena ”suurena” juhlapäivänä vettä ei haettu. Mahdollisesti sen tähden, että kahdeksas päivä kuvasi kansan saapumista luvattuun maahan. Luvatussa maassa oli vettä saatavilla runsaasti. Tänä kahdeksantena juhlapäivänä Jeesus astuu esiin huutaa: ” Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” ja ” Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat”.

Jeesus on veden lähde. Juutalaiset olivat seitsemänä päivänä juhlallisesti noutaneet vettä Siloan lammikosta. Muistutukseksi siitä, että Herra antoi ja antaa vettä janoisille. Vesi tulee Jumalalta. Nyt Jeesus ilmestyy yhtäkkiä pyhäkköön ja julistaa, että hän on se veden lähde. Jos sinun on jano, tule Jeesuksen luokse. Odotatko saavasi jotakin Jumalalta? Tarvitsetko elämääsi Jumalaa ja hänen armoansa? Tule Jeesuksen luokse. Jeesus käytti vahvoja ilmaisuja, joita puhetilanne vielä vahvisti. Jeesus haastoi kansan vanhimpia oikein tosissaan. Hän ei olisi voinut vahvemmin ilmaista olevansa itse Jumala, syyllistymättä jumalanpilkkaan.

Jeesus sanoi: ”Joka uskoo minuun”. Usko on hänen opetuksensa keskiössä. Kun puhutaan uskosta Jeesukseen, täytyy muistaa Jeesuksen nimen merkitys, joka on: ”Herrassa on apu” ja ”Herra pelastaa”. Herralta tulee odottaa pelastumista ja armoa mutta samalla Jeesus on persoona, jonka kautta tämä kaikki on mahdollista. Jeesus puhuu selvästi Jumalasta ja viittaa kuitenkin samalla itseensä. Herran apu ja pelastus on tänäänkin saatavissa Jeesuksen kautta. Jos janoat, niin mene Jeesuksen jalkojen juureen. Me emme voi fyysisesti mennä Jeesuksen jalkojen juureen mutta me voimme turvautua Jeesukseen uskomalla ja luottamalla häneen.

Jeesuksen opetuslasten kohdalla voimme sanoa, että he eivät voineet tehdä mitään evankeliumin eteenpäin viemiseksi ilman Jeesuksen antamaa voimaa. Jeesus käskikin heitä odottamaan Jerusalemissa kunnes he saisivat luvatun voiman. Jeesus sanoikin opetuslapsilleen: ”Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne” (Joh.14:28). Jeesus meni, jotta Pyhä Henki saattoi tulla seurakuntaan. Jeesuksen kuoleman jälkeen seurakunta eli eräänlaisessa välitilassa. Jeesusta ei enää ollut mutta Pyhä Henkikään ei vielä ollut laskeutunut. Seurakunta eli Pyhän Hengen odotuksessa.

Me elämme monin tavoin valmiissa maailmassa. Myös hengellisesti kaikki on valmista. Meitä kehotetaan vain ottamaan vastaan Golgatalla täytetty työ. Me voimme rukoilla sitä, että ensimmäisenä kristillisenä helluntaina seurakuntaan vuodatettu Pyhä Henki voisi enemmän vaikuttaa meidän elämässämme ja meidän kauttamme. ”Joka uskoo Jeesukseen, hänen sisimmästään vuotavat elävän veden virrat”. Herra tahtoo toimia maailmassa meidän kauttamme. Jeesus on valmis ja Pyhä Henki on valmis mutta oletko sinä?

Dan. 9: 17-20 Room. 8: 24-28 Matt. 6: 5-13 Herra kutsuu meitä sisälle taivasten valtakuntaan. Hän kutsuu meitä seuraamaan Jeesusta … Jatka lukemista 5.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ RUKOUSSUNNUNTAI SYDÄMEN PUHETTA JUMALAN KANSSA

5.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ RUKOUSSUNNUNTAI SYDÄMEN PUHETTA JUMALAN KANSSA

Dan. 9: 17-20
Room. 8: 24-28
Matt. 6: 5-13

Herra kutsuu meitä sisälle taivasten valtakuntaan. Hän kutsuu meitä seuraamaan Jeesusta ja uskomaan siihen, että Jeesuksen sovitustyö riittää. Riittää maksuksi meidän rikkomuksistamme. Herra on puhunut vanhassa testamentissa lain ja profeettojen kautta. Herra on ilmaissut olemuksensa ja tahtonsa luomistyössä ja Kansansa Israelin historiassa. Erityisesti Herra on puhunut meille poikansa Jeesuksen kautta. Jeesuksen esimerkki ja opetukset ovat meille aivan erityisen tärkeitä. Jeesus vahvisti lain omalla elämällään. Hän ei tehnyt syntiä mutta hän kantoi meidän syntimme. Voimme luottaa siihen, että kaikki mitä tarvitaan pelastamiseksemme, on tehty.

Uskossa Jeesukseen Kristukseen meistä tulee Jumalan lapsia. Tämä on myös rukouksemme perusta. Emme rukoile ketä tahansa herraa vaan Isäämme, joka on taivaassa. ”kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh.1:12). Hyvä Isä vastaa pyyntöihimme ja kuuntelee meitä. Aina ei vastaus välttämättä ole meidän mielemme mukainen. Isä kuitenkin tietää tarpeemme jopa meitä itseämme paremmin. Aivan niin kuin vanhempina toimisimme omien lastemme suhteen. Tahdomme lapsillemme parasta. Samoin meidän taivaallinen Isämme tahtoo meidän parastamme. Omien lastemme kohdalla emme tietenkään voi nähdä tulevaa. Taivaan Isä tietää tulevaisuudenkin. Siksi hän on paras turvamme tässä ajassa. ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (Luuk.11:9).

Erityinen siunaus liittyy siihen, kun rukoilemme Jumalan mielen mukaisesti. Toisin sanoen rukoilemme Jumalan lupausten toteutumista omassa elämässämme. Jumala on ilmaissut meille tahtonsa Raamatussa. jumalan tahdon selvittämiseksi meidän tulee tutustua Hänen sanaansa, joka on meitä varten kirjoitettu. Sanan tutkiminen jo sinänsä ravitsee henkeämme ja sanansa kautta Herra vaikuttaa ajatteluumme. Tähän kannattaa yhdistää rukous, jossa pyydämme Herran tahtoa toteutuvaksi myös meidän kauttamme. Jumalan tahto toteutuu tosin joka tapauksessa mutta tahdommehan mekin olla siinä mukana.

”Tapahtukoon sinun tahtosi” (Matt.6). Isä meidän rukouksen esimerkin mukaisesti voimme liittää nämä sanat omaan rukoukseemme. Vaikka etsisimme elämässämme Jumalan tahtoa, on viisasta jättää viimeinen sana Jumalalle, Hän tietää. Tämä isä meidän rukouksen kohta ilmentää lisäksi oikeaa asennetta ihmisen ja Jumalan välillä.

Maanpaossa olevan kansan profeetta Daniel rukoili Herraa kansansa puolesta: ”Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.” (Dan.9). Rukousten lähtökohtana tulee olla Jumalan armollisuus. Omassa varassamme ja itseemme luottaen emme voi rukoilla. Ensisijassa Jumalan armollisuus näkyy meille Jeesuksessa ja hänen sovitustyössään. ”Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi” (Joh.3:17). Jeesus tuli maailmaan erityisesti tuomaan Jumalan armon.

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room.3:23). Kaikki me tarvitsemme Jumalan armoa Jeesuksessa Kristuksessa. Emme voi mennä Jumalan eteen omi voimin, koska mitään syntiä ei voi tuoda Herran eteen. Itsessämme jäämme aina vajaiksi. Emme riitä Jumalan edessä. Jumalalle riittää vain täydellinen elämä, ilman syntiä. Näin on elänyt vain Jeesus Kristus. Kun uskomme Jeesukseen, niin meidän riittämättömyytemme lasketaan Jeesuksen harteille. Hän vei ne Golgatan keskimmäiselle ristille. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh.3:16).

Jes. 32: 15-20 Room. 8: 9-11 Joh. 17: 6-10 ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä … Jatka lukemista 4.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ TAIVAAN KANSALAISENA MAAILMASSA

4.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ TAIVAAN KANSALAISENA MAAILMASSA

Jes. 32: 15-20
Room. 8: 9-11
Joh. 17: 6-10

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy” (Hepr. 11:1). Kun puhutaan kristillisestä uskosta, puhutaan lupaukseen luottamisesta. Uskoa tarvitaan, koska vielä emme voi käsin koskettaa sitä mitä odotamme. Se on jotakin, mitä meillä ei vielä ole. ”Autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi” (Jes.32)) ”Kansani saa asua rauhan niityillä” (Jes.32) Vesi ja rauha ovat asioita, joita suuri osa ihmisistä kaipaa mutta ei vielä saa. Jesajan kirjassa kuitenkin luvataan tulevaisuus, jossa asiat ovat paremmin kuin nyt. Luvataan enemmän kuin nyt saamme omistaa.

Kiireisen elämän keskellä kaipaamme jotakin, joka toisi rauhan kiireen keskelle. Kaikilla on nykyään kova tarve liikkua paikasta toiseen ja tulla ja mennä. Mikä voisi tuoda tarkoituksen tähän elämään? Herra tahtoo meidän luottavan ja turvautuvan hänen lupauksiinsa. Maailmassa on joka kansanryhmällä enemmän tai vähemmän omat uskomuksensa. Kaikki menevät omaan suuntaansa. Taivaan kansalaisuus ankkuroi meidät Jeesukseen. Jeesus yhdistää meidät rodusta ja kielestä riippumatta. Jeesus yhdistää meidät Jumalaan.

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (Room.3:23). Jokainen meistä tarvitsee jotakin kelvatakseen Jumalalle. Kaikki ovat vailla Jumalan kirkkautta. Jeesus sovitti meidän syntimme Golgatan keskimmäisellä ristillä. Hän maksoi sen hinnan, minkä Jumala on synnistä määrännyt. Tähän perustuu syntien anteeksiantamus. Se ei ole syntien sormienläpikatsomista. Jumala ei tee sellaista. Sovitus täytyy suorittaa. Sinun ei tarvitse sitä tehdä, koska Jeesus on tehnyt sen puolestasi. Tämän Jeesuksen armon me tarvitsemme. Synti erottaa meidät Jumalan kirkkaudesta. Jeesuksen kautta voimme päästä Jumalan kirkkauteen.

Henki luo elämää maailmassa olevissa taivaan kansalaisissa. Se että uskomme Jeesuksen sovittaneen meidän syntimme, ei tee meistä täydellisiä ihmisiä. Kristityissä voi havaita monia virheitä. Kristityn olisi hyvä omistaa itsellään nöyrä asenne. on parempi reilusti myöntää erheensä, kuin leikkiä täydellistä. Ihmisillä on taipumus nähdä kulissien läpi. Emme ole täydellisiä, emmekä elä täydellisessä maailmassa mutta meillä on lupaus paremmasta. Raamattu kertoo, että kerran luodaan uusi taivas ja uusi maa, jossa syntiä ei enää ole. Siihen asti meidän on kuitenkin jatkettava vaellustamme vajavaisina.

”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28:20). Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastakaa ja opettakaa. Ja Jeesus on meidän kanssamme. Opetuslapset tuskin ymmärsivät näiden Jeesuksen sanojen merkitystä ennen helluntaita. Jeesus, joka meni Isän luokse taivaaseen, tuli takaisin Pyhän Hengen kautta. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” (Room.8:9). Kristuksen Henki luo meihin elämän. Kun uskomme Jeesukseen Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja tulee meihin asumaan. ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1kor.3:16).

”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka… …annoit minulle.” (Joh.17). Isän voi oppia tuntemaan Jeesuksen kautta. Jeesus ilmoittaa Isän meille. ”Isää ei tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Joh.4:21). On vain yksi tie pelastukseen ja se tie on Jeesus Kristus. Emme voi turvautua mihinkään muuhun, kuin Jeesukseen. Vain Jeesuksen sovitustyö kattaa kaiken synnin. Jokaisella, joka uskoo Jeesukseen, on iankaikkinen elämä.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh.3:16-17)

Jes. 54: 7-10 Piet. 1: 3-9 / 2. Kor. 4: 16-18 Joh. 17: 11-17 Jos olet ollut joskus kauan poissa … Jatka lukemista 3.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ JUMALAN KANSAN KOTI-IKÄVÄ

3.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ JUMALAN KANSAN KOTI-IKÄVÄ

Jes. 54: 7-10
Piet. 1: 3-9 / 2. Kor. 4: 16-18
Joh. 17: 11-17

Jos olet ollut joskus kauan poissa kotoa ja tutuista ympyröistä tiedät sen tunteen, jota kutsutaan koti-ikäväksi. Matkalle lähtiessä kaikki tuntuu uudelta ja raikkaalta. Voit katsella koko ajan uusia maisemia ja paikkoja. Ihmisetkin saattavat näyttää erilaisilta, jopa hieman pelottavilta. Kulttuuri ja tavat saattavat olla vieraat sinulle. Uusi paikka ja uudet tuttavuudet näyttävät olevan täynnä mahdollisuuksia. Uusi asunto, uusi kaupunki, uudet reitit, uusi työ. Joku voi viettää vaikka koko elämänsä tällä tavalla, etsien aina jotakin uutta ja erinomaista. Toiset viettävät suurimman osan ajastaan pysyen melko lailla aloillaan. kuitenkin lähes kaikilla on joku paikka, jonka mieltää kodikseen tai kotiseudukseen. Lähes kaikilla on joku paikka, johon palata ja joka herättää vanhat muistot. Useimmilla on joku paikka, jonka mieltää kodikseen ja jonne, ainakin joskus,  ikävöi.

Raamatussa on monia esimerkkejä Israelin kansan koti-ikävästä. Israelilaisten koti-ikävä kohdistuu Raamatussa pääasiassa luvattuun maahan. Syystä tai toisesta Jumala on johdattanut kansansa pois Kanaanin maasta. Jumala johdattaa kansansa pois maastaan ja johdattaa kansansa takaisin sinne. Ensimmäinen esimerkki tästä on Israelin kansan neljäsataavuotinen orjuus Egyptissä. Orjuudesta vapautumiseen ja kansan vaeltamiseen takaisin omaan maahansa liittyy moni meillekin tärkeä asia. Lain antaminen Siinain vuorella ja se tosiasia, että nämä tapahtumat tekivät paimentolaisheimosta kansan, jolla oli oma maa. Jumalan Aabrahamille antama lupaus omasta maasta täyttyi vasta silloin. Egyptiä kohdanneiden vitsausten seurauksena saimme ennakkokuvan Kristuksen suorittamasta sovitustyöstä. Karitsan veri antoi suojan Jumalan lähettämää tuhoojaa vastaan.

Toinen esimerkki koti-ikävästä voisi olla vaikka se, kun kuningas Daavid pakenee poikaansa absalomia Jordanjoen yli Mahanaimiin. Daavidin tekemän synnin tähden Herra oli antanut Daavidin oman pojan nousta Daavidia vastaan. Absalom sai niin paljon kannattajia, että Daavidin oli paettava. Synnin seurauksena on se, että Jumala poistaa kansansa maastaan. Daavidin maanpako on oikeastaan ennakkokuva koko Israelia kohdanneesta maanpaosta muutamaa sataa vuotta myöhemmin. Kansan syntien seurauksena Jumala antoi ensin Assyyrian ja sitten Babylonian armeijoiden voittaa kansansa ja viedä heidät pois. Suurin osa poisviedyistä ei koskaan palannut, eikä heidän kohtalostaan tiedetä mitään. Osan kansastaan Herra kuitenkin palautti luvattuun maahan. Juudan heimo sai palata oltuaan seitsemänkymmentä vuotta pois maastaan.

Viime vuosisadan alkupuolella Israel sai jälleen palata kansana maahansa oltuaan hajotettuna ympäri maailmaa lähes kaksituhatta vuotta. Israelilla on ollut lupaus omasta maasta mutta he ovat kansana olleet enemmän aikaa poissa maastaan, kuin saaneet pitää sitä hallussaan. Koti-ikävä on siis Jumalan kansan normaali tila. Tai ainakin pitäisi olla. Yhtä totta on nimittäin se, että esimerkiksi Egyptissä kansa eli suuren osan ajasta varsin tyytyväisenä. Vasta hallitsijoiden vaihtuessa alkanut orjuus sai kansan huutamaan Herran puoleen. Elämmeköhän mekin turhan tyytyväisinä omassa Egyptissämme? Tähän saattaisimme saada kristityiltä hyvin erilaisia vastauksia. Kansana emme tällä hetkellä kohtaa mitään niin mullistavaa, että se saisi meidät ikävöimään. Toisaalta historiassamme on hyvin toisenlaisia vaiheita, esimerkiksi sota tai nälkävuosilta. Saatamme myös yksilöinä kohdata elämässämme monenlaisia vaiheita. Jotkut elämämme vaiheet otamme vastaan ilolla, toiset saavat meidät huokaamaan.

Yksi tärkeä asia olisi varmasti lukea Raamatusta paljon siitä, mitä meille on luvattu. Emme osaa kaivata sellaista mistä emme mitään tiedä. Raamattua ei ole annettu meille kirjahyllyn painoksi. Meille on luvassa parempaa, kuin mitä tämä maailma ja aika pystyy meille antamaan. Luulemme, että meillä on asiat hyvin koska emme tiedä paremmasta. Israelin esikoiset pelasti veren siveleminen oven pieliin ensimmäisenä pääsiäisenä. Tuhooja ei tullut sisään ovesta, jossa oli veren suoja. Meidät pelastaa omien syntiemme oikeudenmukaiselta rangaistukselta veren suoja, joka on annettu Jeesuksen ristinkuoleman kautta ensimmäisenä kristillisenä pääsiäisenä. Jeesuksen veri antaa meille suojan ja Jeesus vie meidät uuteen aikaan. Aikaan, jossa syntiä ja sairautta ei ole.

Jer. 23: 1-4 1. Piet. 5: 1-4 Joh. 21: 15-19 Monet Raamatun merkkihenkilöistä olivat paimenia. Paimenen tehtävä oli vastuullinen. Hän … Jatka lukemista 2.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ HYVÄ PAIMEN

2.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ HYVÄ PAIMEN

Jer. 23: 1-4
1. Piet. 5: 1-4
Joh. 21: 15-19

Monet Raamatun merkkihenkilöistä olivat paimenia. Paimenen tehtävä oli vastuullinen. Hän joutui pitämään karjan koossa ja varmistamaan, ettei eläimiä puuttunut. Paimenen piti kaikin tavoin huolehtia laumasta ja sen tarpeista. Lauma piti paimenen kiireisenä. Jokin karjalaumassa ja meissä ihmisissä on samanlaista. Niin samanlaista, että se saa Jeesuksen vertamaan itseään toistuvasti paimeneen ja meitä ihmisiä lampaisiin.

Lammaslaumaa uhkaa turmio sisältä ja ulkoa. Ulkopuolella ovat pedot, jotka voivat raadella paljonkin lampaita, jopa yhden huolimattoman yön aikana. Sisäpuolelta uhkaavat lampaiden oma luonne ja laidunnus. Vapaasti laiduntaessaan suuri lammaslauma tuhoaa oman laitumensa. Lauma kuluttaa laitumen syömällä kaiken syötäväksi kelpaavan liian tarkkaan. Niin tarkkaan, että kasvit eivät pysty uusiutumaan. Kulutetulla laitumella lisääntyvät loiset ja lopulta maa ei enää kasva syötäväksi kelpaavia kasveja. Lauma pitää siirtää riittävän usein uudelle alueelle. Lampaat myös kuluttavat paljon energiaa lauman hierarkian hakemiseen ja ylläpitämiseen. Keskinäinen tappelu on pois eläinten varsinaisesta tarkoituksesta. Paimenen läsnäolo vapauttaa lampaat etsimään ruokaa. Kaiken tämän lisäksi pedot pyrkivät verottamaan laumaa. Välinpitämätön paimen voi saada suurta vahinkoa aikaan. Useista Raamatun kohdista voimmekin lukea, että isäntä laittoi omat poikansa tai sukulaisensa paimentamaan laumoja. Palkattu paimen ei ole yhtä vastuullinen paimen, kuin oma poika. ”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” (Jer.23).

Pietari joutuu Jeesuksen kuulusteluun Genesaretin järven rannalla. Jeesus on kohta jättämässä lauman apostolien kaitsettavaksi. Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa Rakastatko sinä minua. Pietari tulee surulliseksi siitä, että Jeesus kysyy kolme kertaa. Vain jokin aika sitten Pietari oli kolme kertaa kieltänyt tuntevansa Jeesuksen. Kaiken lähtökohtana täytyy olla rakkaus Jeesukseen. Palkkapaimen ei rakasta työnantajaansa. Tästä syystä lauma on vaarassa. Paimenen täytyy olla Jeesuksen oma. Jeesus sanoi Pietarille: ”Seuraa minua”. Jeesus antaa laumansa paimenelle, joka seuraa häntä. Jeesuksen täytyy saada johtaa itse laumaa. Meidän tehtävämme seurakuntana on toteuttaa tuota Jeesuksen kehotusta. Meidän täytyy seurata Jeesusta ja rohkaista toisiakin siihen. Erityisen tärkeää on ohjata meidän vastuullemme uskottuja uskomaan Jeesukseen ja seuraamaan häntä. Jeesus sanoo meille: ”Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut” (1Piet.5).

Meidän tulee elämässämme pysytellä Jeesuksen hyvässä hoidossa. Tärkeimmät elämänohjeemme löydämme Raamatusta. Lisäksi Pyhä Henki asuu meissä, jotka turvaudumme Jeesukseen. Henki ohjaa elämäämme ja puo-lustaa meitä Isän edessä. Jeesuksen seuraajina meidän tulee kuitenkin tiedostaa ne vaarat, jotka laumaa uhkaa-vat. Jeesus varjelee meitä, jos me annamme. Hän ohjaa meitä, jos me kuuntelemme. Jeesus sanoo: ” Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne” (Joh.13:34). Jeesus tahtoo, että seurakunnassa vallitsisi kes-kinäinen rakkaus. Rakkaus estäisi seurakuntaa repivät riidat. Jos erimielisyyksiä on, niin ne tulisi käsitellä rak-kaudella. Valitettavasti keskinäinen kateus valtaa helposti alaa seurakunnassa. Meillä on kiusaus vallantavoitte-luun ja petollisuuteen. Meidän tulee jokaisen taistella tällaista vastaan ja pyrkiä lähemmäksi Jeesusta. Lopulta meillä on vain yksi paimen ja yksi Herra. Silloinkin kun tulkitsemme vaaran tulevan seurakunnan ulkopuolelta, meidän tulee vain painautua lähemmäksi Jeesusta. Vaaran uhatessa lampaat kerääntyvät tiiviiksi laumaksi pai-menen ympärille. Yksittäiset lampaat ovat helppo saalis pedoille. Sooloilu ei ole seurakunnan mahdollisuus vaan uhka. Vaaran uhatessa täytyy pitää yhtä Jeesuksen kanssa.

Paimenen tehtävänsä Jeesus on hoitanut loppuun asti. Jeesus sanoo: ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä” (Joh.10:11). Paimenen tehtävä oli vaarallinen Jeesuksen aikana. Petojen tai karjavarkaiden uhmaaminen sauvan turvin ei ollut helppoa. Ehkä tästä syystä palkattu paimen saattoi hylätä laumansa. Jeesus ei jättänyt laumaansa vaaran uhatessa vaan hoiti tehtävänsä loppuun asti. Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Meitä ei uhannut peto tai rosvo vaan oikeuden mukainen tuomio meidän teoistamme. Jeesus kärsi rangaistuksen. Meille kuuluvan rangaistuksen, meidän sijassamme.

Sak. 8: 6-8 Ap. t. 3: 12-20 Joh. 21: 1-14 ”Minä lähden kalaan”. Petarin sanat kertovat meille jotakin Jeesuksen seuraajien … Jatka lukemista 1.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ YLÖSNOUSSEEN TODISTAJIA

1.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ YLÖSNOUSSEEN TODISTAJIA


Sak. 8: 6-8
Ap. t. 3: 12-20
Joh. 21: 1-14

”Minä lähden kalaan”. Petarin sanat kertovat meille jotakin Jeesuksen seuraajien tunnelmista pääsiäisen jälkeen. Jerusalemista oltiin tultu alas Genesaretin järven rantamaisemiin. Oltiin kotimaisemissa. Kalastaja lähti kalakavereineen kalalle. Se ei ollut mikään huviretki laineiden liplattaessa. Kalassa oltiin koko yö. Jos yöllä tuli saalista, niin se olisi saatu heti aamulla myyntiin tai käsiteltäväksi. Työ vie ajatukset pois surusta. Miten moni onkin aikojen saatossa hukuttanut surunsa työllä. Laittanut vain kädet tekemään sitä, mihin ne ovat tottuneet ja oppineet. Ei tarvitse ajatella eikä odotella, tehdä vain. Kaksi kertaa oli Jeesus näyttäytynyt opetuslapsille kuolemansa jälkeen mutta mitä ihmettä se saattoi tarkoittaa. Jeesus oli taas poissa.

Mielenkiintoisella tavalla Pietari ja muutamat muut opetuslapset tavataan evankeliumin alussa ja lopussa samoissa puuhissa. Miehet olivat kalastamassa tai yrittivät saada kalaa, huonolla menestyksellä. Koko yön he olivat uurastaneet ja uittaneet verkkojaan järvessä, turhaan. Molemmilla kerroilla, evankeliumin alussa ja lopussa, miehet tulevat rantaan. Rannan tuntumassa Jeesus sanoo, että heittäkää verkot oikealle puolelle venettä. Ihmeellisellä tavalla verkot täyttyvät kalasta kun Pietari toimittaa verkot järveen Jeesuksen ohjeiden mukaisesti. Riittääkö meidän uskomme Jeesuksen opetusten ja ohjeiden noudattamiseen? Jeesus teki Pietarista ihmisten kalastajan. Uskallammeko päästää irti laiturista ja heittää verkot? Uittaa verkkoja silloinkin kun saalista ei tule ja sitten, kun Jeesus sanoo, niin noudattaa ohjetta ja saada verkot täyteen saalista. Tällainen elämä vaatii asennetta ja uskoa.

Toinen mielenkiintoinen seikka Jeesuksen ja opetuslasten kohtaamisissa on, että kuolleista heräämisen jälkeen opetuslapset eivät millään osaa tunnistaa Jeesusta. Jokin Jeesuksessa on muuttunut. Kuitenkaan opetuslapset eivät luule puhuvansa jumalolennon tai enkelin kanssa vaan vieraan ihmisen. ”Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?”. Näin puhutteli Kleopas Jeesusta Emmauksen tiellä. Nyt Jeesus on rannalla ja paistaa kalaa nuotiolla. Veneen oikealta puolelta vedetään kalaa ylös kun Johannes tunnistaa Jeesuksen. ”Se on Herra”.

Opetuslasten heikkouden tähden Jeesuksen oli välttämätöntä tulla ja vahvistaa heitä. Jeesuksen mahtava opetus ja ihmeteot eivät saaneet opetuslapsia toimimaan ja viemään evankeliumia eteenpäin. Tarvittiin voima korkeudesta. Tarvittiin Pyhä Henki vahvistamaan heitä. Helluntai ei ollut vielä tullut ja nyt oli aika saada opetuslapset ymmärtämään, että Jeesus ei ollut jäänyt hautaan. Eikä Jeesuksen ruumista ollut varastettu. Jeesus oli ylösnoussut. Kuolema ei voinut pitää Häntä. Kaikki ei ollut ohi vaan oikeastaan kaikki oli vasta alkumetreillä. Seurakunnan matka oli vasta alkamassa. Tuo matka sisältäisi monta itkua ja vaivaa mutta myös paljon iloa.

”Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle” (Apt.3). Jeesuksen nimessä on voimaa. Oikeastaan kaikki, mikä seurakunnassa on tärkeää ja oleellista riippuu tuossa nimessä. Miksi Jeesus on niin tärkeä? Miksei voi vain rukoilla Jumalaa luottaa siihen? ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh.14:6). Jeesus ei siis ole meille vaihtoehto vaan välttämättömyys. Emme voi elää ilman Jeesusta. Jeesus avaa tien elämään Jumalan yhteydessä. Me olemme rikkoneet Jumalaa vastaan ja yhteys Jumalaan on särkynyt. Jeesus on kärsinyt meidän synneistämme määrätyn rangaistuksen, meidän puolestamme. Jeesuksen ansiosta tuomio ei uhkaa meitä vaan voimme olla vapaita. Ilman Jeesusta ei kukaan voi olla vapaa.

Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä Jeesukselta mitään. He vain tulivat Jeesuksen luo ja oleilivat hänen luonaan niin kuin ennen olivat tehneet. Jeesus oli taas lähellä, meidän luonamme. Aivan samalla tavalla meidänkin tulisi pyrkiä kaikin keinoin Jeesuksen lähelle. Luottaa siihen, että Jeesus on lähellä ja auttaa meitä kaikissa tarpeissamme. Luottaa siihen, että Jeesuksen sovitus riittää pelastamaan meidät synnistä. Jeesuksen sovitus riittää Jumalalle. Meidän ei tarvitse tehdä itse lisäksi mitään, vain turvautua Jeesukseen.

Hoos. 6: 1-3 / Hes. 37: 1-14 1Kor. 15: 12-22 Joh. 20: 1-10 Kolmantena päivänä naiset palasivat haudalle. Pietari palasi … Jatka lukemista KRISTUS ON YLÖSNOUSSUT, PÄÄSIÄISPÄIVÄ

KRISTUS ON YLÖSNOUSSUT, PÄÄSIÄISPÄIVÄ

Hoos. 6: 1-3 / Hes. 37: 1-14
1Kor. 15: 12-22
Joh. 20: 1-10

Kolmantena päivänä naiset palasivat haudalle. Pietari palasi paettuaan ylipapin palatsilta. Joka päivä täytyy palata siihen, minkä varassa me seurakuntana seisomme. Täytyy palata Kristuksen sovitustyöhön ja anteeksiantamukseen. Lähteminen ja palaaminen kuuluvat meidän elämäämme. Usko on tie mutta joudumme jatkuvasti hakemaan Jeesusta ja oikeaa suuntaa vaelluksessamme. Etsimme ja palaamme, edeten kuitenkin koko ajan kohti meille ennalta valmistettuja polkuja. Palaamme, niin kuin naiset haudalle etsimään uutta voimaa ja johdatusta ja suuntaa. Kaiken tämän voi yksin Jeesus Kristus antaa meille. ”Kristus on ylösnoussut”.

Kuolema ei voinut pitää Jeesusta. Hänen kuolleista nousemisensa ja taivaaseen astumisensa ovat välttämättömät seurakunnan elämän kannalta. Uskomme elävään Herraan Jeesukseen. Julistuksemme ja uskomme on täysin tyhjät ja turhat, jos Jeesus ei ole ylösnoussut. Joku saattaa ajatella, että ei kaikki voi riippua yhdestä opin kappaleesta. Seurakuntahan on ihan hyvä juttu vaikka Jeesus ei olisikaan ihan oikeasti noussut kuolleista tai syntynyt neitsyt Mariasta, Pyhän Hengen vaikutuksesta. Paavali sanoo: ”Jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne.” (1Kor.15:14). Paavali piti totena ensimmäisen kristillisen pääsiäisen sanoman. Jeesus nousi kuolleista. Epäilijöitä oli kyllä tuolloinkin, oli paljonkin. Suurin osa piti näitä asioita hulluutena. Ei kuitenkaan meidän tule seurata näitä epäilijöitä. Ei niin tule tehdä tänäänkään. Usko pitää totena Raamatun kertomat asiat Jeesuksesta. Usko laskee niiden varaan.

Tähtäyspiste tulee asettaa riittävän kauas, jotta voi saada oikean näkökulman elämään. ”Kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen.” (Hepr.3:1). Kiinnittäkää katseenne ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen. Siinä on oikea näkökulma uskonelämässä. ”Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1Kor.15:20). Kristus on esikuvamme vaelluksessa. Mutta yhtälailla Kristuksen ylösnousemus on meille esikuva. Jeesus on mennyt edellä kulkijana valmistamaan meille paikkaamme iankaikkisuudessa. Elämme maailmassa mutta odotamme osaamme iankaikkisuudessa.

Iankaikkisuus asettaa monet asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Moni meistä käsittämättömältä tuntuva asia tulee ymmärrettäväksi vain, jos otamme iankaikkisuuden huomioon. Oletetaan, että joku uskova läheisemme kuolee yllättäen. Odotammeko vakavasti ottaen näkevämme hänet jälleen? Usko iankaikkiseen elämään ei vie tuskaa ja ikävää pois mutta se voi tehdä asiat ymmärrettäviksi ja ehkä siedettäviksi. Jumala tarkastelee asioita meistä poikkeavasta näkökulmasta, näin ajattelen. Iankaikkisuuden näkökulma tekee Jumalan toiminnasta ymmärrettävämpää. Me joudumme, rajallisuutemme vuoksi, aina palaamaan iankaikkisuusnäkökulmaan. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus tulee pelastamaan meidät kadotuksesta. Käsittämätön kärsimys muuttuukin ilon aiheeksi ja juhlaksi. Pääsiäisen riemuksi seurakunnalle.

Jeesus sanoi: ”Se on täytetty.” (Joh.19:30). Ja hetkessä kaikki oli jo ohi. Jeesuksen kuolema tuli suhteellisen nopeasti. Normaalisti ristiinnaulitut saattoivat virua risteillään paljonkin pitempään. Roomalaiset kunnioittivat kuitenkin juutalaisia tapoja. Sovitustyökään ei saanut jatkua sapatin päivän puolelle. Ennen auringon laskua kaikki oli ohi. Mikään ei enää voinut estää Jeesusta. Kaikki oli jo valmista. Hinta oli maksettu synnistä, meidän synneistämme. Yhteys Jumalan ja ihmisen välillä oli mahdollista nyt Jeesuksen Kristuksen kautta. Kolmantena päivänä haudalla asia alkoi pikkuhiljaa paljastua opetuslapsille. Naiset tulivat ensin, sitten lähimmät miehet. Messias on ylösnoussut.

Jes. 50: 4-10 / Sak. 9: 9-10 Fil. 2: 5-11 / 2. Kor. 2: 14-17 Joh. 12: 1-8 Oli kuusi … Jatka lukemista KUNNIAN KUNINKAAN ALENNUSTIE PALMUSUNNUNTAI

KUNNIAN KUNINKAAN ALENNUSTIE PALMUSUNNUNTAI

Jes. 50: 4-10 / Sak. 9: 9-10
Fil. 2: 5-11 / 2. Kor. 2: 14-17
Joh. 12: 1-8

Oli kuusi päivää pääsiäiseen. Kuusi päivää suureen juhlaan, joka julisti Israelin kansan vapautumista Egyptin orjuudesta. Kuuden päivän kuluttua veri virtaisi temppelistä, kun papit uhraisivat lampaita syntien sovittamiseksi. Jeesus oli matkalla Jerusalemiin viettämään pääsiäisjuhlaa. Hän oli ilmeisesti ystävänsä Lasaruksen talossa, koska Lasaruksen sisar Martta palveli vieraita. Lasaruksen toinen sisar Maria voiteli Jeesuksen jalat öljyllä. Nardusöljy oli hyvin kallista, ja sen käyttäminen tuohon tarkoitukseen oli ilmeisen sopimatonta. Maria uhrasi kaikkein kalleimpansa Jeesuksen jalkoihin. Muutaman päivän kuluttua kansa viskelisi palmunoksia ja vaatteita, niitäkin Jeesuksen ja hänen ratsunsa jalkoihin, hänen tallattavakseen.

”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee.” (Sak.9:9). Juudas ei olisi sallinut Nardusöljyä Jeesuksen jaloille. Mutta mikä voisi olla liian arvokasta maailmankaikkeuden kuninkaalle? Jos Juudas vain olisi ymmärtänyt kuka hänen edessään silloin oli. Ei vain uusi valtaa ja kunniaa tavoitteleva kruunun tavoittelija vaan iankaikkinen valtias, taivaan ja maan Herra. Osaammeko me iloita ja riemuita Jeesuksesta? Rakennammeko pilvilinnoja itseämme varten vai turvaudummeko kaikessa Jeesukseen? On helppoa sanoa Herra, Herra mutta hankalampaa elää ja uskoa se todeksi. Unelmoimmeko ja suunnittelemmeko elämää taivasten valtakunnassa? Odotammeko Herramme paluuta pilvissä vai laskemmeko perustuksen omien käsivarsiemme varaan? Jeesus otettiin Jerusalemissa vastaan kuninkaana ja Messiaana. Vain vähän myöhemmin kansa, vain pienin suostutteluin, huusi: ”ristiinnaulitse, ristiinnaulitse”.

Pääsiäisen sanoma ja Jeesuksen alennustie saattavat olla raskaita ymmärtää. Jeesuksen kärsimys huipentui ristille, joka oli roomalaisten käyttämistä rankaisumenetelmistä julmin. Ristiinnaulittu kitui hiljalleen kuoliaaksi. Kuolemisen nopeus oli lähinnä riippuvainen ristiinnaulitun fyysisestä kunnosta ja siitä, kuinka pahoin häntä oli pidelty ennen ristiinnaulitsemista. Jeesus kärsi kaiken tämän, jotta me saisimme pahat tekomme ja syntisyytemme anteeksi. Jotta meidän rikkomamme yhteys Jumalaan voisi korjaantua. Synti tarvitsee aina sovituksen Jumalan edessä. Jumala on itse säätänyt tämän lain: ”ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista” (Hepr.9:22).

”Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän” (2Kor.2:16). Kristuksen tuoksu, joka huokuu seurakunnasta, on toisille kuolema ja toisille elämä. Jeesus Kristus on elämän ja kuoleman rajalla. Jeesus on hän, joka vetää rajaa pelastukseen ja kadotukseen joutuvien välille. Jeesus jakaa ihmiset vasemmalle ja oikealle puolelleen. Toiset pelastukseen ja toiset kadotukseen. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh.14:6). Emme voi lähestyä Jumalaa ilman Jeesusta. Vaikka pyrkimys olisi kuinka vilpitön tahansa, se menee harhaan. Ei ole muita keinoja Jumalan luokse ja pelastukseen. On vain Jeesus: ”Katso, kuninkaasi tulee”. Toisille Jeesus on pelastus ja toisille kauhistus. Niin oli pari tuhatta vuotta sitten, niin on myös tänään.

Jeesus kohtasi Israelissa kulkiessaan paljon sairautta ja raihnautta. Jos Jeesus tulisi tänne nyt, niin epäilemättä tilanne olisi edelleen sama. Kuolleisuus on edelleen sata prosenttia, niin kuin sanotaan. Jeesuksen kärsimykset tuovat hänet lähelle ihmistä. Kärsimys edustaa Jeesuksen ihmisyyttä. ”Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa” (Hepr.2:18). Meillä on Jumala, joka on meitä lähellä. Hän voi ja tahtoo auttaa meitä. Hän on kaikessa kärsinyt ja tahtoo olla mukana kun meillä on vaikeaa. Ennen kaikkea Jeesus tahtoo pelastaa meidät ja ottaa luokseen. Jeesuksen kärsimykset ja kuolema olivat hinta, joka piti maksaa meistä. Turvaudutaan Jeesukseen ja hänen työhönsä. Uskotaan pelastukseen Jeesuksen kautta. Luotetaan yksin Häneen.

Jes. 65: 1–3 Ef. 2: 12–16 Luuk. 13: 31–35 On vaikea ymmärtää kärsimyksiä. Kipu on rasittavaa. Se voi olla jopa … Jatka lukemista KÄRSIMYKSEN SUNNUNTAI 5. PAASTONAJAN SUNNUNTAI

KÄRSIMYKSEN SUNNUNTAI 5. PAASTONAJAN SUNNUNTAI

Jes. 65: 1–3
Ef. 2: 12–16
Luuk. 13: 31–35

On vaikea ymmärtää kärsimyksiä. Kipu on rasittavaa. Se voi olla jopa hyvin raskasta, jopa sietämätöntä. Vaikeudet elämässä ovat hankalia ja kiusallisia. Miksi täytyy epäonnistua. Miksi täytyy tuntea kipua ja epävarmuutta. Kivulla ja kärsimyksillä on usein sekä fyysinen, että henkinen puoli. Sitä kärsii ruumiissaan, mutta myös päässään.

Jeesuksen elämässä tultiin vaiheeseen, jossa hän alkoi puhua opetuslapsilleen tulevista kärsimyksistään ja kuolemastaan. Jeesus tiesi koko ajan mihin hänen työnsä täällä maan päällä johtaisi, ennustusten piti tulla täyttymykseensä. Jumalan suunnitelma oli katkaista synnin valta Jumalan pojan kärsimyksien ja kuoleman kautta. Opetuslapset eivät tätä tienneet eivätkä ymmärtäneet vaikka Jeesus niistä puhui. Kuitenkin Jeesus kerta toisensa jälkeen valmisti opetuslapsiaan kohtaamaan ne elämänsä vaiheet, jotka määrittäisivät koko seurakunnan elämää siitä eteenpäin. Elämän vaiheet. Jotka oikeastaan ovat seurakunnan kivijalka. Opetuslasten näkökulmasta Jeesuksen kärsiminen oli valtava, koko yhteisöä koskettava, tuskan aihe. Jeesuksen kärsiminen ja kuolema romahduttivat opetuslasten odotukset Israelin suuresta valtiollisesta tulevaisuudesta. Messiaan kärsimykset olivat siis täysi katastrofi.

Ihmisten ja Jumalan tiet eivät kai ole koskaan oikein kulkeneet samaan suuntaan. Tämä näkyy selvästi, jos luemme Israelin historiaa vanhan testamentin lehdiltä. Jumala on ollut lähellä mutta Israel ei ole häntä kuullut tai hänen tahtomisiaan kysellyt. Ihmisillä on aina oma tahto ja tie. Profeetta Jesaja kirjoittaa: ”Päivästä päivään minä ojensin käteni tätä vastahakoista kansaa kohden, joka kulkee väärää tietä oman mielensä mukaan” (Jes. 65:2). Kerta toisensa jälkeen Jumala kääntyi kansansa puoleen ja teki yrityksen palauttaa kansa luokseen. Kerta toisensa jälkeen, turhaan. Israelin kansan historia ei ole menestystarina. Ei ainakaan, jos tutkitaan sitä, miten hyvin he kansana onnistuivat noudattamaan Jumalan tahtoa. Israelin kansan historia onkin lähinnä historia epäjumalan palveluksesta, ja niistä muutamista, jotka etsivät Herran tahtoa.

Paljon emme me pakanakansoihin kuuluvatkaan voi röyhistellä rintaamme. Paavali kirjoittaa: ”hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa” (Room.1:20). Lisäksi meillä on kaikki tieto ja todistus Raamatussamme nähtävillä. Miltä meidän elämämme esimerkiksi täällä Suomessa, tai Euroopassa, näyttää Jumalan silmin? Kuinka yleistä lopulta on Jeesukseen Kristukseen turvautuminen? Pelkäänpä, että kansamme ei ole paljon muita kummempi. Meilläkin on vain pienempi joukko, joka etsii Herran tahtoa.

Ristillä Jeesus toi yhteen kaikki maailman kansat. Koska kukaan meistä ei ole muita parempi, niin voimme kaikki yhtä lailla saada armon pahuudestamme. Kaikki me olemme luonnostamme epäjumalanpalvelijoita. Kaikki me olemme luonnostamme syntisiä. Juuri meitä synneissämme kärsiviä varten Jeesus tuli. Hän tuli, jotta voisimme saada syntimme anteeksi ja tulla Jumalan lapsiksi. Ihmisyytemme yhdistää meitä kaikkia kansallisuudestamme riippumatta. Olemme yhtä Adamissa. Kristuksen sovitustyön ansiosta voimme olla yhtä myös Kristuksessa. Voimme olla yhtä myös hengessä. Jeesuksen kärsimys, joka näytti katastrofilta, oli sittenkin suuri voitto. Se oli itse asiassa suurin voitto maailman historiassa. Jeesus poisti synnin, joka erottaa meidät Jumalasta. Kolmannen päivän jälkeen tämä asia alkoi pikkuhiljaa selvitä opetuslapsille. Meidän tulee itse kunkin tehdä tämä asia selväksi itsellemme. Jeesus on se tie, jota meidän tulee seurata.

Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh.11:25-26).

1Moos. 3: 8-15 Gal. 4: 3-7 Luuk. 1: 39-45 On suuri asia, jos saa olla mukana jossakin hyvin tärkeässä tehtävässä. … Jatka lukemista MARIAN ILMESTYSPÄIVÄ

MARIAN ILMESTYSPÄIVÄ


1Moos. 3: 8-15
Gal. 4: 3-7
Luuk. 1: 39-45

On suuri asia, jos saa olla mukana jossakin hyvin tärkeässä tehtävässä. Hyvä uutinen on, että Herra tahtoo meidät työtovereikseen.   Esimerkkinä tästä on tällä kertaa Jeesuksen äiti Maria. Adam ja Eeva joutuivat käärmeen pettämäksi Eedenin puutarhassa. Tämä synnin esiintulo on johtanut pitkään prosessiin ihmiskunnassa. Ensimmäisten ihmisten kautta koko ihmiskunta on tullut osalliseksi synnistä ja sen seurauksista. Synti vallitsee yhä maailmassa ja meissä. Kuitenkin aivan Raamatun alkulehdillä, heti syntiinlankeemuksen jälkeen luvataan, että ”vaimon siemen” polkee rikki käärmeen pään. Käärmeen muodossa synti houkutteli ihmisen lankeamaan. Maria sai tehtävän olla tuo nainen, jonka lapsi aikanaan murskaisi synnin vallan maailmassa. Enkeli ilmoitti Marialle tehtävän ja hän otti sen vastaan.

Elisabetin ja Sakariaan taloon tullessaan Maria sai vastaansa iloisen tervehdyksen: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!” Elisabet odotti perheeseen kauan kaivattua lasta. Pitkien vuosien aikana Elisabet ja Sakarias olivat varmasti pettyneet odottamiseen. He olivat vuosien ajan odottaneet perillistä, jota vain ei tullut. Sitten yllättäen Sakarias sai kuulla, että hän ja Elisabet saisivat lapsen. Nyt Elisabet sitten kantoi lasta. Eikä mitä tahansa lasta, vaan profeettaa. Oli kulunut monta vuosisataa, eikä Israelista ollut noussut yhtään profeettaa. Nyt oli profeetta tulossa Israeliin. Johannes hypähti Elisabetin kohdussa kun he kohtasivat Marian ja Jeesuksen hänen kohdussaan. Jeesus tunnistettiin hengessä Herraksi jo ennen syntymää. Elisabetin kohtaaminen varmasti vahvisti Mariaa hänen valmistautuessaan tehtäväänsä Jeesuksen äitinä.

Syntiinlankeemuksesta alkanut ajanjakso saapuu eräänlaiseen päätepisteeseensä enkelin ilmoittaessa Marialle hänen raskaudestaan ja Jeesuksen Messiaan syntymästä. Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta lähtien olemme eläneet täytetyn työn aikaa. ”Se on täytetty” sanoi Jeesus ristillä ja kallisti päänsä. Kaikki mitä tarvitaan meidän pelastamiseksemme, on tehty. Odotamme sitä, että Jeesus tulee takaisin. Meidän syntimme on sovitettu Golgatan keskimmäisellä ristillä. Hinta meidän lunastamiseksemme on maksettu.

Jeesus vertaa lopun aikoja synnytystuskiin. Seurakunta elää siis synnytystuskien keskellä. Maria koki synnytyksen tuskat ja vaivat, niin kuin moni nainen on kokenut ja kokee yhä. Mariasta Jeesus syntyi ihmiseksi. Jeesuksessa yhdistyvät ihmisyys ja Jumala. Maria edustaa ihmistä ja ihmisyyttä. Pyhä Henki on Jumala, jonka vaikutuksesta lapsi sikisi Marian kohdussa. Jumaluuden lailla myös Jeesuksen ihmisyys oli välttämätön meidän kannaltamme. Jumalahan olisi pärjännyt aivan hyvin ylhäisyydessään. Miten meidän silloin olisi käynyt? Meidän vuoksemme Jumalan täytyi syntyä Mariasta ihmiseksi maailmaan. Täytyi tulla lähelle, samaistumisen kohteeksi, esimerkiksi. Marian tehtävä Herran äitinä oli äärimmäisen tärkeä. Myös Maria on meille esimerkkinä niin kuin monet Raamatun henkilöt. Maria kantoi sen taakan, jopa häpeän, mikä liittyi Jeesuksen maailmaan tulemiseen. Jumala käytti työtoverinaan Mariaa nuorta tyttöä. Jumala käyttää työtovereinaan meitä tavallisia ihmisiä.

Jeesuksen lunastustyön kautta meidät on nostettu orjan asemasta lapsen asemaan. Niin kuin Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen” (Gal.4:7). On paljon olla Jumalan lapsi. Orja voi olla uskollinen ja paljon haltija mutta lapsi perii isänsä omaisuuden. Orjia voi ostaa tai myydä mutta lapsi on samaa verta ja lihaa isänsä kanssa. Lapsen asema ei muutu suhdanteiden heiluttaessa laivaa. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh.1:12). Jeesuksen nimessä me olemme Jumalan lapsia. Jeesuksen nimessä ihmiskunnan ensimmäinen suuri murhe muuttuu iloksi. Jumala korjaa sen mikä on mennyt rikki. Olemme jälleen Jumalan lapsia.