Piirijohtajan palsta

Kun. 17: 1, 8-16 Fil. 4: 10-14 Luuk. 10: 38-42 Seurakunta kokoontuu useimmiten sunnuntaisin viettämään jumalanpalvelusta. Onko jumalanpalvelus paikka, jossa … Jatka lukemista 16. sunnuntai helluntaista Jumalan huolenpito

16. sunnuntai helluntaista Jumalan huolenpito

Kun. 17: 1, 8-16
Fil. 4: 10-14
Luuk. 10: 38-42

Seurakunta kokoontuu useimmiten sunnuntaisin viettämään jumalanpalvelusta. Onko jumalanpalvelus paikka, jossa me teemme palveluksia Jumalalle vai olisiko se paikka, jossa Jumala jakaa lahjojaan meille? Entäs sitten tämän pyhän aihe? Se on Jumalan huolenpito. Mutta kumpi pitää huolta? Jumala vai me?

Evankeliumissa me näemme kaksi hyvin erilaista jumalanpalvelijaa: Martan ja Marian. Jostakin syystä minä näen itseni helposti juuri Martan paikalla.

Martta oli sisaruksista vanhempi ja vastasi kodin taloustöistä. Martan käsissä työt hoituivat. Martta oli luotettava ja tunnollinen. Maria sai keskittyä muuhunkin, kuin kotiaskareisiin. Tosin Töitä usein riitti ja Martalla oli paha tapa komennella nuorempaa sisarustaan. Heillä oli veli, Lasarus, joka vastasi perheen asioista kodin ulkopuolella – tämä oli yleinen tapa tuolloin. Perhe oli kohtuullisen hyvissä varoissa ja heillä oli vara majoittaa kotonaan hieman suurempaakin seuruetta.

Martta oli ihminen, joka näytti omat tunteensa, ainakin aluksi, omilla teoillaan. Tuon perheen lähipiiri tunsikin varmasti Martan juuri monista palveluksista ja konkreettisista töistä ja lahjoista, joita hän oli antanut. Usein se vain tuntuu helpommalta tehdä jotakin. Se on jotenkin luontevampaa ja konkreettisempaa.

Marian tapa olla ja ilmaista itseään oli erilainen. Hän ei ehkä edes osannut tehdä käsillään riittävästi. Ainakin hän olisi heti jäänyt sisarensa varjoon kädentaidoissa. Maria saattoi näyttää jopa laiskalta ulkopuolisen silmin.

Jeesus oli valinnut Martan ja Marian kodin majapaikakseen. Heidän veljensä Lasarus oli Jeesuksen ystävä. Koko perhe seurasi Jeesusta ja auttoi häntä tarjoamalla majapaikan ja ruokaa. Heidän kotinsa oli Jerusalemin lähellä ja Jeesus saattoi majailla siellä ollessaan Jerusalemissa.

Maria oli erittäin epäkohtelias jäädessään Jeesuksen jalkojen juureen kuuntelemaan opetusta. Ylipäätään oli epänormaalia, että nainen oli kuuntelemassa rabbia. Martta ei kuitenkaan voinut astua Jeesuksen varpaille ja komentaa nuorempaa sisarustaan. Martta kohdisti sanansa tuvan arvokkaimmalle henkilölle, Jeesukselle. Jeesus ei kuitenkaan ajanut Mariaa pois. Martta palveli Jeesusta monin tavoin mutta Maria jättäytyi Jeesuksen palveltavaksi.

Saako Jeesus palvella sinua tänään? Vai olemmeko me liian kiireisiä ja monitouhuisia palvellessamme itse Jeesusta, ettemme ehdi kuunnella häntä? Suostummeko ottamaan Jeesukselta vastaan hänen lahjansa? Suostummeko Marian osaan ja vain otamme vastaan lahjan Jumalalta, yrittämättä vastapalveluksia?

Jeesus on tullut tänne sinua ja minua varten. Hän on tullut, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä yhdessä Hänen kanssaan. Hän tuli kerran Martan ja Marian ja Lasaruksen kotiin. Hän tuli sinne, ei palveltavaksi vaan, jotta voisi pelastaa heidät synnin ja pahan vallasta. Jumala astui pyhyydestä ja korkeudesta tänne alas meitä varten. Hän tuli, jotta meillä olisi elämä.

Marialla oli lupa jäädä Jeesuksen jalkojen juureen ja kuunnella Hänen opetustaan. Marialla oli mahdollisuus uskoa syntinsä anteeksi. Hänellä oli lupa seurata Jeesusta, ja Hänen kauttaan, pelastua. Marialla oli hyvä osa.

Sama mahdollisuus oli myös Martalla ja Lasaruksella, oli mahdollisuus. Sama mahdollisuus on meillä tänäänkin. Voimme uskoa, että Jeesus on tullut meitä varten. Voimme uskoa hänen kauttaan syntimme anteeksi. Saamme luottaa, että Jeesuksen sovitustyö riittää. Enempää ei tarvitse tehdä. Kaikki on jo valmista.

Riippumatta meidän keskeneräisyydestämme. Riippumatta meidän puutteistamme. Jeesus riittää.

Sam. 24: 9-12, 17-21 Joh. 3: 11-18 Matt. 5: 43-48 Jeesus nostaa riman todella korkealle. Laissahan meille esitetään kaikenlaisia vaatimuksia. … Jatka lukemista 14. sunnuntai helluntaista Lähimmäinen

14. sunnuntai helluntaista Lähimmäinen

Sam. 24: 9-12, 17-21
Joh. 3: 11-18
Matt. 5: 43-48

Jeesus nostaa riman todella korkealle. Laissahan meille esitetään kaikenlaisia vaatimuksia. Lain vaatimuksia on miltei mahdoton noudattaa. Niin ankaria ne ovat. Koko Vanha testamentti tuntuu olevan täynnä kohtia, joissa Jumalan lapset epäonnistuvat noudattamaan Jumalan lakia. Nyt kun Jeesus puhuu, niin luulisi hänen nyt vähän armahtavan ja lieventävän lain jyrkimpiä sanamuotoja.

”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on”. Vähempi ei riitä. Teille on opetettu mutta minä sanon. Jeesus vääntää lain vaatimuksen vielä paljon ankarampaan muotoon. Jos laki tuntuu mahdottomalta, niin Jeesus on vaatimuksineen täysin pois tältä planeetalta. Kuinka se nyt näin voi olla?

Jeesuksen persoonan rinnalla meidän oma hyvyys tuntuu mitättömältä. Sitä voi tehdä useinkin niin kuin kokee oikeaksi. Voi kokea onnistumisia uskonelämässään. Kuitenkin tuntuu siltä, että pystyisikö kuuntelemaan toista ihmistä ja hänen asioitaan vaikka viisikin minuuttia putkeen ajatusten harhailematta. Pystyisikö kuuntelemaan viisi minuuttia arvostelematta toista. Pystyisikö uhraamaan toisen hyväksi esimerkiksi tunnin, itselle hankalaan aikaan. Vai jääkö uhraamatta.

Ihmisen hyvyys on niin vajavaista. Monet Jeesuksen aikana pohti asiaa paljonkin ja pyrki kaikin keinoin tekemään niin kuin Jumala tahtoo. Monet olivat edenneet sillä tiellä todella pitkälle. Heille Jeesus sanoo, et pääse alkua pidemmälle. Et voi laskea mitään omien ansioitten varaan. Vain armo voi pelastaa ihmisen. Ihminen voi pelastua synnin seurauksilta vain siten, että hänen syntinsä annetaan anteeksi.

Oikeastaan koko vuorisaarna on täynnä vastaavaa julistusta. Ei niinkään armollista vaan Jeesuksen lain tulkintaa. Jeesus opettaa, miten elää hyvää elämää. Miten elää Jumalan tahdon mukaisesti. Siihen ei vain tahdo millään pystyä.

Jos lasketaan minun ansioni ja syntini, niin lopputulos on pitkälti pakkasen puolella. Hyvissäkin asioissa meidän elämässä saattaa olla synnin tahrimat motiivit. Synti asuu minussa niin tiukasti, että se on mukana kaikessa, mitä teen. Eikä syntiä edes voi korjata jollakin hyvällä teolla. Teki niin tai näin, niin aina mennään metsään. Synti on seurannut meitä aina Eedenin puutarhasta asti.  Ensimmäisten ihmisten lankeaminen sai kaikki lankeamaan yhdellä kertaa.

Jumala ei kuitenkaan jättänyt asioita siihen. Jumala tuli Jeesuksessa tänne alas ja sovitti maailman itsensä kanssa. Niin, että jokainen joka uskoo, saa syntinsä anteeksi. Jeesus kärsi tätä vajavuutta ja likaisuutta ihmisenä. Jumala piti meitä niin tärkeinä, että tuli tänne hakemaan meitä luokseen. Hän tietää, mitä tekoa me olemme. Hän tuntee puutteemme ja tietää vikamme.

Jeesus kärsi ristillä sen rangaistuksen, joka on määrätty meidän synneistämme. Tuo rangaistus on kuolema. Pahuutta ei tässä maailmassa hävitetä noin vain. Synnistä pitää maksaa hinta. Jeesus on maksanut sen. Ja kutsuu meitä jokaista seuraamaan itseään. Tosi rakkaus näkyy siinä, että Jeesus sovitti ristillä meidän syntimme. Kaikki on siis jo tehty puolestamme. Pelastumisen voi estää vain se, että kieltäytyy lähtemästä Jeesuksen matkaan.

Jeesuksen vuorisaarnan sanoma on silti edelleen voimassa. Laki ei häviä minnekään armon myötä. Rangaistus on kärsitty meidän synneistämme mutta oikein on edelleen oikein ja vääryys on edelleen väärin. Meidän tulee etsiä oikeaa ja Jeesuksen tahtoa.

”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa” (1Joh.3:18). Yksi hyvä kysymys on, että pitävätkö meidän sanamme yhtä tekojemme kanssa. Totuus on arvokas asia. Ihmiset tarkkailevat uskovia. Ei niinkään niitä puheita vaan sitä miten toimimme arjessa ja normaalielämässä. Täytyy todistaa Jeesuksesta omalla elämällään.

”Rukoilkaa vainoajienne puolesta”. Rukoilkaa kaikkien puolesta. Rukous voi paljon. Jeesus on itse luvannut kuulla meitä kun rukoilemme. Ollaan Jeesuksen käsinä ja jalkoina myös toteuttamassa niitä kaikkia rukouksia, teoissa ja totuudessa.

Job 42: 1-6 tai 1. Sam. 17: 37-45, 48-50 Room. 7: 14-25 Matt. 21: 28-32 Kiinnitä huomio lähimmäisesi epäonnistumisista omaan … Jatka lukemista 12. Sunnuntai helluntaista, Itsensä tutkiminen

12. Sunnuntai helluntaista, Itsensä tutkiminen

Job 42: 1-6 tai 1. Sam. 17: 37-45, 48-50
Room. 7: 14-25
Matt. 21: 28-32

Kiinnitä huomio lähimmäisesi epäonnistumisista omaan itseesi. Näin Jeesus opastaa Israelin oppineita Evankeliumin tekstissä ja niin hän opastaa meitä jokaista tänäänkin. Olet vastuussa omasta itsestäsi, et lopulta kenestäkään muusta.

Yleensä sanotaan, että ei saa tuijottaa omaan napaan mutta nyt se on suotavaa, jopa välttämätöntä. Jumala tahtoo sinut, ei ketään muuta. jokaisen tulisi itse tutkia omaa tilannettaan suhteessa Jumalaan. Onko Jeesus saa-nut tänä aamuna, ja vielä päivällä, kantaa sinun epäonnistumisesi, ja syntisi. Oletko jättänyt ne Jeesukselle. Joskus silloin, ei riitä tänään. Nyt on nyt.

Lapsille saatetaan sanoa, että älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon. Mutta Jeesus sanoo, että tutki ensin itseäsi. Mene ja esimerkilläsi opeta toisia. Me tarvitsemme edellä kulkijoita. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat meille esimerkkeinä. Ihmisiä, joita voi seurata. Seuraako joku sinua? Varmasti seuraa. Ja jos ei varsinaisesti seuraa, niin tarkkailee varmasti ja saattaisi seurata, jos vain näyttäisit esimerkkiä.

Mitä sitten, kun en onnistu elämään esimerkillistä elämää. Niin kuin Paavali sanoo: ”en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan” (Room.7). Totuus on se, että me usein epäonnistutaan. Miten käy meidän esimerkin sitten? Nöyryys ja totuus kulkevat tässä käsi kädessä. Kun me tunnustamme syntimme, niin Hän on uskollinen ja vanhurskas ja antaa meidän synnit anteeksi. Ei olla hitaita pyytämään anteeksi kun tulee töpättyä. Me voimme olla esimerkkeinä armon anomisessa ja vastaanottamisessa. Tätäkin meidän ympärillä tai lähellä olevat ihmiset seuraavat.

Jeesuksen vertauksessa isä lähetti kaksi poikaansa viinitarhaansa työhön. Työ oli raskasta. Ilmeisesti pojat ko-kivat, että työhön meno ei ollut niin välttämätöntä. Toinen kieltäytyi ja toinen ei sitten vaan ilmestynyt työmaal-le. Ehkä on niin, että tuon ajan köyhä ei olisi viljellyt viiniä vaan jotakin elintärkeää, ehkä viljaa. Isän käsky oli kuitenkin velvoittava. Poikien piti mennä. Isä ei pyytänyt tai ehdottanut vaan käski.

Poikien reaktio on mielenkiintoinen ja jos tarkemmin pohtii, niin hyvin realistinen. Ehkä pojilla oli erilaiset persoonallisuudet. Toinen pojista myöntyy heti kohteliaasti. Ehkä hän ei pysty kieltämään helposti mitään. Kyl-lä, kyllä mutta peruu kaupat sitten jäljestä käsin. Harkinta astuu kuvaan vasta kohtaamisen jälkeen.

Toinen pojista taas toimii impulsiivisesti. Hän kieltää suoralta kädeltä. Ehkä hänellä oli muita suunnitelmia ja hän ei pystynyt tilanteessa muuttamaan niitä. Asioita pitää miettiä ja järjestellä mielessä. Ensimmäinen pojista katui ja teki velvollisuutensa. Jälkimmäinen petti isänsä.

Sanoilla on merkitystä kun ne pitävät yhtä totuuden kanssa. On ihan sama mitä lupaamme tai sanomme teke-vämme tai olevamme. Herra näkee sydämeen. Voimme esimerkiksi nousta saarnan jälkeen seisomaan ja sanoa ”minä uskon”. Mutta merkitystä niillä sanoilla on vain, jos todella uskot ja sanat pitävät yhtä sinun totuutesi kanssa.

Totuus ei pysy salassa. Aikojen lopussa kirjat avataan ja salaiset paljastetaan mutta todennäköisesti paljastumme jo paljon aiemmin. Isä saattoi työpäivän lopulla todeta, kumpi pojista oli töissä ja kumpi ei. Niin on meitä lähellä olevilla varmasti käsityksensä meidän luotettavuudestamme. Ollaan esimerkkeinä. Epäonnistumisissakin esimerkkeinä. Ja siinä miten niistä noustaan armon varassa, anteeksi pyytäen ja antaen.

Jeesus on itse ollut meille kaikille esimerkkinä. Hän on edellä kulkijana mennyt Isän luokse ja valmistanut sinne paikan jokaiselle, joka turvautuu Häneen. Jeesus tahtoo viedä sinut, ajallaan, luokseen. Hän tahtoo pyhän Henkensä kautta olla kanssasi jo nyt ja tukea sinua kaikissa askeleissasi. Jeesus sanoo: ”Joka elää ja uskoo mi-nuun, ei ikinä kuole”.

Sananl. 14: 21-22, 25, 31 2. Kor. 8: 9-15 Matt. 25: 14-30 Jeesus tahtoi valmistaa opetuslapsiaan omaa pois menemistään silmälläpitäen. … Jatka lukemista 10. Sunnuntai helluntaista, Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

10. Sunnuntai helluntaista, Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

Sananl. 14: 21-22, 25, 31
2. Kor. 8: 9-15
Matt. 25: 14-30

Jeesus tahtoi valmistaa opetuslapsiaan omaa pois menemistään silmälläpitäen. Kun isäntä menee pois, niin palvelijoiden käytös punnitaan aivan erityisellä tavalla. Kiusaus pistää meidän omantuntomme koetukselle. Niin on jokaisen opetuslapsen laita. Jeesuksen seuraaja voi helposti ajatella, että isännän tulo viipyy. Eihän tämä niin justiinsa. Otan vähän lunkimmin. Roomalais-katolisesta kirkosta sanotaan, että mitä kauempana ollaan Roomasta, sen väljempää on katolisen kirkon sääntöjen tulkinta. Ajattelemmeko me samalla tavalla Jeesuksesta?

Tyttäremme kummilla on mansikkatila ja hänellä on kesäisin itäeurooppalaisia kausityöläisiä poimimassa marjoja pelloilta. Hän valitteli sitä, että kun hän ei itse ole pellolla valvomassa, niin mitään ei oikein tapahdu. Kun hän tiedusteli asiaa eräältä poimijoista, niin hän sai vastauksen: ”kontrollin”, eli esimiehen täytyy olla paikalla. Poimijat ikään kuin loukkaantuvat siitä, jos heitä ei valvota. Jeesus sanoo, että hän odottaa meiltä, opetuslapsiltaan, enemmän.

Jeesuksen vertauksessa mies jakaa hopeatalentteja palvelijoilleen. Jokainen sai määrän, joka vastasi hänen ky-kyjään. Isännän liiketoimien tuli jatkua, nyt palvelijoiden suorittamana. Viisi ja kaksi talenttia haltuunsa saaneet hoitivat hommansa. Yhden talentin saaneen kohdalla asiat eivät olleet kunnossa. Hän oli ottanut tehtävän vas-taan mutta jättänyt sen tekemättä. Talentti oli jäänyt maahan. Mies saa lähtöpassit.

Jeesuksen vertauksessa ei syytetty yhden talentin saanutta miestä epäonnistumisesta. Hän ei ollut koskaan yrit-tänytkään asioida talentillaan. Epäonnistumisesta ei syytetä vaan siitä, että jätämme lahjamme käyttämättä. Voisi ehkä ajatella, että meidän vastuullamme on lähteä liikkeelle ja työn tulokset taas ovat Jeesuksen vastuulla.

Mitkä sitten ovat meidän talenttimme? Mitä lahjoja Jeesus on jättänyt meille? Millä meidän tulee asioida? En-siksi hän on lahjoittanut meille sovituskuolemansa kautta pelastuksen iankaikkisesta kadotuksesta. Jeesus on antanut meille uskon häneen ja sitä kautta antanut syntimme anteeksi. Mutta ruokimmeko uskoamme, vahvis-tammeko sitä? Ravitsemmeko itseämme säännöllisesti Raamatun sanalla ja rukouksella? Käymmekö seurakun-nan kokoontumisissa ja jumalanpalveluksissa? Olemme Jumalalle ensin vastuussa itsestämme. Täytyy pitää välit kunnossa Jeesukseen. Tämä on kristittynä elämisen lähtökohta.

Kun elämme suhteessa Jumalaan, niin hän voi toimia kauttamme, ympärillämme olevien parhaaksi. Jeesus ei osoittanut erityistä kiinnostusta rahaan tai omaisuuteen. Sen sijaan ihmiset ovat hänelle tärkeitä. Tässä kannattaa ensiksi katsoa lähelle. Mitä teemme aviopuolisomme uskon tukemiseksi? Mitä teemme lastemme tai lasten-lastemme uskon vahvistamiseksi? Ehkä Jumala on lähettänyt luoksesi tai lähellesi jonkun, jolle voit kertoa Jee-suksesta. Ehkä tehtäväsi on vain palvella ja auttaa häntä, tekomme huomataan. Meidän tulee rukoilla ympäril-lämme olevien ihmisten puolesta. Vuosien aikana voit sitten seurata mitä Jeesus heidän kohdallaan tekee.

Kun nämä kaksi ensimmäistä vaihetta, tai voisiko sanoa kaksi ensimmäistä talenttia, ovat kunnossa voimme katsoa laajemmalle. Rukous ei tunne rajoja. Jotkut ihmiset saattavat olla tavoittamattomissamme. Kuitenkin meitä kutsutaan rukoilemaan heidänkin puolestaan. Joku toinen voi ehkä luontevammin kohdata heidät. Ehkä Jumala on kutsunut sinua tukemaan toisten tekemään työtä rukouksin ja vaikka tukemalla taloudellisesti. Juma-lalle kaikki on mahdollista. Meidän tehtävänämme on lähteä liikkeelle ”menkää ja tehkää”. Herra hoitaa sitten työn tulokset.

Herra voi kutsua meitä mitä erilaisimpiin tehtäviin ja haasteisiin. Herran töitä voi tehdä missä vain ja missä tehtävissä vain. Kuitenkin olemme aina ensiksi vastuussa Herralle omasta itsestämme. Jeesus on kuollut Golga-tan keskimmäisellä ristillä, jotta minulla, ja meillä jokaisella, olisi mahdollisuus pelastua. ”Jeesus on tie ja totuus ja elämä. kukaan ei tule Isän luo muutoin, kuin Jeesuksen kautta”

1Kun. 18: 21-26, 36-39 Hepr. 4: 1-2, 9-13 Matt. 7: 13-14 Jeesus ottaa kansan uskomukset ja heittää ne päin näköä. … Jatka lukemista 9. Sunnuntai helluntaista, totuus ja harha

9. Sunnuntai helluntaista, totuus ja harha

1Kun. 18: 21-26, 36-39

Hepr. 4: 1-2, 9-13

Matt. 7: 13-14

Jeesus ottaa kansan uskomukset ja heittää ne päin näköä. Näin ainakin Juutalaisesta näkökulmasta, ja miksei myös meidän näkökulmastamme. Kaikki, jotka mielestään olivat menossa taivastiellä, saivat Jeesukselta sanallisesti nenilleen. Harvat löytävät sen ahtaan portin ja ahtaan tien, joka vie pelastukseen. Se päti Israelin kansaan Jeesuksen aikana ja pätee tänäänkin. Pätee myös meidän aikanamme ja meihin.

Oli Kuuma päivä Jeesuksen kotimaakunnassa Galileassa. Kukkaniityt kukkivat runsaina ja värikkäinä. Linnut lentelivät lämpimässä ilmassa. Ilma väreili odotusta ja jännitystä. Monelta suunnalta oli niitä ihmisiä, jotka olivat tulleet kuuntelemaan Jeesuksen opetusta. Israelissa oli tuskin ketään, joka ei olisi vähintäänkin kuullut jotakin sanottavan Jeesuksesta. Jeesus opetti suurelle kansanjoukolle.

Juutalainen mies oli kahdeksan päivän ikäisenä ympärileikattu ja kuului Jumalan kansaan. Hän oli saanut oppinsa Raamatusta. Hänet oli opetettu noudattamaan oikeita, Jumalan tahdon mukaisia, tapoja. Hän vietti Juutalaisia juhlia Jumalan säädösten mukaan. Hän ei ollut kuka tahansa Juutalainen vaan hän oli nähnyt vaivaa ja tullut kuuntelemaan Jeesuksen opetusta. Kyllähän tällainen mies oli taivastiellä ja matkalla Jumalan luokse?

Juuri hänelle Jeesus sanoo: Suurin osa teistä joutuu kadotukseen. Suurin osa teistä joutuu helvettiin, ei koskaan voi mennä Jumalan luo muutoin kuin tuomittavaksi. Jeesuksen puhe järkytti monia. Vuorisaarnan sanoma ei ollut lopultakaan mukavaa kuultavaa. Täytyy olla nuhteeton, puhdassydäminen. Täytyy, ei vain tehdä, vaan ajatella ja tahtoa Jumalan tahdon mukaisesti. Tahtoa aina hyvää, ei koskaan pahaa toisesta. ”Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen isänne täydellinen on” Vuorisaarnan loppupuolella Jeesus opettaa: ”Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen”.

Jumalan sana on kuin kaksiteräinen miekka. Se viiltää halki sielun ja hengen. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Meitä peilataan Raamattua vasten. Meidän elämämme laatu käy selväksi Jumalan edessä. Sana puhuttelee ja koettelee. Se sattuu. Jeesuksen ajan Juutalainen ei selvinnyt tuosta kokeesta. Emme selviä mekään. Opetuslapset kysyivät kerran Jeesukselta: Onko niitä vähän, jotka pelastuvat? He olivat ajatelleet, että Jeesus ottaa johtajan paikan ja johtaa Israelin kansan kunniaan ja pelastukseen. Jossakin vaiheessa oli tullut mieleen kalpea ja hiljainen aavistus: Onko niitä sittenkin vähän, jotka pelastuvat.

On totta, että meidän matkallamme on monia esteitä. Jeesus tuli pelastamaan syntisiä. Hyvien ja mukiinmenevien puoleen Jeesus ei katsonut. Suostummeko me syntisen osaan Jumalan edessä? Jumala ei nähnyt meissä yhtään hyvää ihmistä vaan lähetti Jeesuksen kuolemaan kaikkien puolesta. Saatamme ajatella, että synti sanana kuuluu ennemmin historian kirjoihin. Me nykyään tiedämme paremmin ja olemme viisaampia. Kuitenkin, jos emme suostu syntiseksi, armoa tarvitseviksi. Jos emme, ei meillä ole mitään osaa Jeesukseen.

Tämän päivän yksi suurimpia esteitä on kiire. Kiire voi olla vaikka kahvinkeittoon tai tv:n ääreen. On sama mikä asia estää tulemasta sanan kuuloon. On samantekevää mikä asia vie ajan Raamatun lukemiselta. On niin paljon menoja.

Jeesuksen seuraaminen kysyy uskoa. Luottamusta siihen, mitä ei vielä voi nähdä. Usein kuulee sanottavan, että uskon sitten kun näen. Vaaditaan todisteita, ihmeitä ja merkkejä. Jeesus kuitenkin näyttää jättäneen meidät yksin uskon varaan.

Jumala on asettanut lain, jotta se, joka lain noudattaa on siitä elävä. Kun noudatat kaikessa Jumalan lakia, elät niin, että se käy Jumalalle. Poliisia ja tuomaria voi pettää mutta Jumala katsoo suoraan sydämeen. Jumala näkee meidät ja tietää ja tuntee. Jumala lähetti meille Jeesuksen ja hänen mukanaan armon, ja oikeuden tulla Jumalan eteen. ” kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh.1:12).

1. Sam. 15: 22-26 Jaak. 2: 8-13 Mark. 10: 17-27 Tietä pitkin juoksi suureen valkoiseen viittaan pukeutunut mies. Aurinko paistoi … Jatka lukemista 7. Sunnuntai helluntaista Rakkauden laki

7. Sunnuntai helluntaista Rakkauden laki

1. Sam. 15: 22-26
Jaak. 2: 8-13
Mark. 10: 17-27

Tietä pitkin juoksi suureen valkoiseen viittaan pukeutunut mies. Aurinko paistoi pistävästi taivaalta ja tien pinnasta irtoava pöly ja hiekka hiersi sandaaleissa. Oltiin Jordanin laaksossa, jossa on hyvin lämmintä.

Miestä oli onnistanut elämässä oikein hyvin. Hän kuului oman kaupunkinsa ”kermaan”. Hän oli saanut syntyä varakkaaseen perheeseen ja saanut hyvän koulutuksen. Tuohon aikaan Israelia hallitsivat Roomalaiset mutta miehittäjätkin tarjosivat monia mahdollisuuksia liiketoiminnan kannalta. Evankeliumimme mies oli onnistunut taloutensa hoitamisessa hyvin. Isältä perityn omaisuuden lisäksi oli karttunut vielä paljon lisää.

Hänellä oli kaikin puolin hyvä maine. Ajan tavan mukaan hän antoi runsaasti almuja ympärillä oleville köyhille, joita olikin paljon miehen kartanon liepeillä. Hän toimi kaikin puolin hyvien tapojen mukaisesti ja oli tarkka siitä. Miehellä riitti ystäviä ja hän oli hyvässä maineessa.

Jokin evankeliumin miehen elämässä kuitenkin ”mätti”. Kaikki oli periaatteessa ihan hyvin mutta aivan kaikessa hän ei ollut onnistunut. Mies pyrki kaikin tavoin elämään niin kuin oikein on, niin kuin Jumala oli raamatussa ilmoittanut. Kuitenkaan, aivan kaikessa, hän ei ollut onnistunut.

Elämässä tulee tilanteita, joita ei pysty selvittämään ilman kompromisseja. Joskus on vain muutama huono vaihtoehto valittavana. Miehen omatunto syytti häntä niistä pienistä, ja joskus vähän isommistakin, asioista, jotka olivat menneet elämässä pieleen. Joskus voit selvittää jonkun tilanteen aivan mallikkaasti lain kirjaimen mukaan mutta sydämessäsi tiedät, että homma ei ollut, niin sanotusti, OK.

Miehen omatunto ajoi hänet Jeesuksen luokse. Hän tahtoi periä, ei vain ajallista isäänsä, vaan hän tahtoi päästä taivaallisen isän perilliseksi. Miehen omatunto kertoi, että jotakin puuttui. Tämä ajoi hänet etsimään apua Jee-sukselta. Oli tavatonta tuohon aikaan, että arvossapidetty mies juoksisi toisten nähden. Mies kuitenkin juoksi Jeesuksen luokse ja pyysi apua.

Jeesus katsoi miestä ja rakasti häntä. Jeesus näki, että miehen elämässä oli asioita, jotka estivät häntä seuraa-masta Jeesusta. Miehellä oli elämässään tärkeämpiä asioita. Jeesus näki tämän, rakasti miestä, ja sanoi, että hänen pitäisi luopua omaisuudestaan ja seurata Jeesusta.

Kuka sitten voi pelastua? Saatat kysyä mielessäsi tämän kysymyksen, joka pääsi opetuslasten suusta. Rikkaan on vaikea pelastua. Ja meillä on rikkautta. Me asumme rikkaassa Suomessa. Meillä on hyvät elinolot ja kaikki kohdallaan. Kuka sitten voi pelastua? Jumalalle kaikki on mahdollista.

”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu”. Jeesuksen luo tullut mies ajatteli, että Jeesus on hyvä. Jeesuksen mallin mukaan elämällä voi periä iankaikkisen elämän. Jeesus vastaa miehelle: Kukaan ei ole niin hyvä, että voisi sillä päästä Jumalan perilliseksi. Jos lähdet parantamaan käytöstäsi siinä toivossa, niin mikään ei tule riittämään. Jumala vaatii täydellisyyttä. ”Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen isänne täydellinen on”(Matt.5:48). Vähempi ei riitä.

Juuri sen takia Jumala tuli Jeesuksessa tänne maan päälle ja kärsi kaikkea tätä vaivaa ja ahdistusta niin kuin tekin, sinä ja minä. Jeesus ei tullut näyttämään meille miten meidän tulee elää. Hän tuli tänne pelastamaan. Hän tuli antamaan syntejä anteeksi. Kun minä seuraavan kerran ajattelematta tai tarkoituksella toimin väärin. Voin tuoda sen Jeesuksen eteen. Voin saada syntini anteeksi. Voin todeta, että Jeesus maksoi hinnan tästäkin ja tästä-kin laiminlyönnistä, pahasta sanasta ja ajatuksesta.

Jeesus kuoli Golgatalla ja maksoi sen hinnan, joka on määrätty synnistä, kuoleman. Hän kuittasi sen minun, sinun ja tuon evankeliumin miehen puolesta. Tähän turvaudu ja tämän varaan laske elämässäsi.

Kun.19:8-13 Apt.1:12-14 Joh. 7:37-39 Jerusalemissa oli Lehtimajanjuhla. Lehtimajanjuhla oli yksi juutalaisten kolmesta suuresta pyhiinvaellusjuhlasta. Näiden juhlien aikana oli hyvin paljon … Jatka lukemista 6.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ PYHÄN HENGEN ODOTUS

6.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ PYHÄN HENGEN ODOTUS

Kun.19:8-13
Apt.1:12-14
Joh. 7:37-39

Jerusalemissa oli Lehtimajanjuhla. Lehtimajanjuhla oli yksi juutalaisten kolmesta suuresta pyhiinvaellusjuhlasta. Näiden juhlien aikana oli hyvin paljon ihmisiä Jerusalemissa ja erityisesti temppelialueella. Jeesuksen puheella oli siis paljon kuulijoita. Jeesuksen tulo juhlaan oli kuitenkin ollut vaakalaudalla. Jostakin syystä Jeesus ei ensiksi tahtonut tulla mukaan juhlille. Jeesus tulikin Jerusalemiin salaa, erillään opetuslapsistaan. Tai ehkä vain muutamien opetuslastensa kanssa. Jeesus ehkä halusi hämätä kansan vanhimpia. Hän teki ikään kuin yllättävän sisääntulon juhlan viimeisenä, kahdeksantena päivänä

Lehtimajan juhlaa vietettiin erämaavaelluksen muistoksi ja juhlan aikana saatettiin rakentaa majoja, joissa juhlien aikana oleskeltiin. Erämaassa kansa eli monin tavoin luonnonvoimien armoilla. Kansa vietti paimentolaiselämää niin kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob aikoinaan. Erämaassa kansalla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin luottaa Herraan ja siihen, että Herra armossaan pitäisi huolen kansastaan, lupaustensa mukaisesti. Kansan lähtö Egyptistä oli ollut vihamielinen ja Kanaanin maan asukkaat eivät myöskään ottaisi uudisasukkaita myötämielin vastaan. Vaihtoehtoina oli siis vain luottamus Herran johdatukseen ja varjelukseen.

Erämaassa on erityisenä haasteena veden saanti. Varsinainen juhla kesti seitsemän päivää. Näiden seitsemän päivän aikana papit hakivat kulkueena vettä Siloan lammikosta ja valelivat sillä uhrialttaria. Tämä tehtiin muistutukseksi siitä, kuinka Herra antoi kansalle vettä erämaassa. Seitsemän juhlapäivän aikana vettä haettiin Siloan lammikosta, kahdeksantena ”suurena” juhlapäivänä vettä ei haettu. Mahdollisesti sen tähden, että kahdeksas päivä kuvasi kansan saapumista luvattuun maahan. Luvatussa maassa oli vettä saatavilla runsaasti. Tänä kahdeksantena juhlapäivänä Jeesus astuu esiin huutaa: ” Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” ja ” Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat”.

Jeesus on veden lähde. Juutalaiset olivat seitsemänä päivänä juhlallisesti noutaneet vettä Siloan lammikosta. Muistutukseksi siitä, että Herra antoi ja antaa vettä janoisille. Vesi tulee Jumalalta. Nyt Jeesus ilmestyy yhtäkkiä pyhäkköön ja julistaa, että hän on se veden lähde. Jos sinun on jano, tule Jeesuksen luokse. Odotatko saavasi jotakin Jumalalta? Tarvitsetko elämääsi Jumalaa ja hänen armoansa? Tule Jeesuksen luokse. Jeesus käytti vahvoja ilmaisuja, joita puhetilanne vielä vahvisti. Jeesus haastoi kansan vanhimpia oikein tosissaan. Hän ei olisi voinut vahvemmin ilmaista olevansa itse Jumala, syyllistymättä jumalanpilkkaan.

Jeesus sanoi: ”Joka uskoo minuun”. Usko on hänen opetuksensa keskiössä. Kun puhutaan uskosta Jeesukseen, täytyy muistaa Jeesuksen nimen merkitys, joka on: ”Herrassa on apu” ja ”Herra pelastaa”. Herralta tulee odottaa pelastumista ja armoa mutta samalla Jeesus on persoona, jonka kautta tämä kaikki on mahdollista. Jeesus puhuu selvästi Jumalasta ja viittaa kuitenkin samalla itseensä. Herran apu ja pelastus on tänäänkin saatavissa Jeesuksen kautta. Jos janoat, niin mene Jeesuksen jalkojen juureen. Me emme voi fyysisesti mennä Jeesuksen jalkojen juureen mutta me voimme turvautua Jeesukseen uskomalla ja luottamalla häneen.

Jeesuksen opetuslasten kohdalla voimme sanoa, että he eivät voineet tehdä mitään evankeliumin eteenpäin viemiseksi ilman Jeesuksen antamaa voimaa. Jeesus käskikin heitä odottamaan Jerusalemissa kunnes he saisivat luvatun voiman. Jeesus sanoikin opetuslapsilleen: ”Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne” (Joh.14:28). Jeesus meni, jotta Pyhä Henki saattoi tulla seurakuntaan. Jeesuksen kuoleman jälkeen seurakunta eli eräänlaisessa välitilassa. Jeesusta ei enää ollut mutta Pyhä Henkikään ei vielä ollut laskeutunut. Seurakunta eli Pyhän Hengen odotuksessa.

Me elämme monin tavoin valmiissa maailmassa. Myös hengellisesti kaikki on valmista. Meitä kehotetaan vain ottamaan vastaan Golgatalla täytetty työ. Me voimme rukoilla sitä, että ensimmäisenä kristillisenä helluntaina seurakuntaan vuodatettu Pyhä Henki voisi enemmän vaikuttaa meidän elämässämme ja meidän kauttamme. ”Joka uskoo Jeesukseen, hänen sisimmästään vuotavat elävän veden virrat”. Herra tahtoo toimia maailmassa meidän kauttamme. Jeesus on valmis ja Pyhä Henki on valmis mutta oletko sinä?

Dan. 9: 17-20 Room. 8: 24-28 Matt. 6: 5-13 Herra kutsuu meitä sisälle taivasten valtakuntaan. Hän kutsuu meitä seuraamaan Jeesusta … Jatka lukemista 5.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ RUKOUSSUNNUNTAI SYDÄMEN PUHETTA JUMALAN KANSSA

5.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ RUKOUSSUNNUNTAI SYDÄMEN PUHETTA JUMALAN KANSSA

Dan. 9: 17-20
Room. 8: 24-28
Matt. 6: 5-13

Herra kutsuu meitä sisälle taivasten valtakuntaan. Hän kutsuu meitä seuraamaan Jeesusta ja uskomaan siihen, että Jeesuksen sovitustyö riittää. Riittää maksuksi meidän rikkomuksistamme. Herra on puhunut vanhassa testamentissa lain ja profeettojen kautta. Herra on ilmaissut olemuksensa ja tahtonsa luomistyössä ja Kansansa Israelin historiassa. Erityisesti Herra on puhunut meille poikansa Jeesuksen kautta. Jeesuksen esimerkki ja opetukset ovat meille aivan erityisen tärkeitä. Jeesus vahvisti lain omalla elämällään. Hän ei tehnyt syntiä mutta hän kantoi meidän syntimme. Voimme luottaa siihen, että kaikki mitä tarvitaan pelastamiseksemme, on tehty.

Uskossa Jeesukseen Kristukseen meistä tulee Jumalan lapsia. Tämä on myös rukouksemme perusta. Emme rukoile ketä tahansa herraa vaan Isäämme, joka on taivaassa. ”kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh.1:12). Hyvä Isä vastaa pyyntöihimme ja kuuntelee meitä. Aina ei vastaus välttämättä ole meidän mielemme mukainen. Isä kuitenkin tietää tarpeemme jopa meitä itseämme paremmin. Aivan niin kuin vanhempina toimisimme omien lastemme suhteen. Tahdomme lapsillemme parasta. Samoin meidän taivaallinen Isämme tahtoo meidän parastamme. Omien lastemme kohdalla emme tietenkään voi nähdä tulevaa. Taivaan Isä tietää tulevaisuudenkin. Siksi hän on paras turvamme tässä ajassa. ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (Luuk.11:9).

Erityinen siunaus liittyy siihen, kun rukoilemme Jumalan mielen mukaisesti. Toisin sanoen rukoilemme Jumalan lupausten toteutumista omassa elämässämme. Jumala on ilmaissut meille tahtonsa Raamatussa. jumalan tahdon selvittämiseksi meidän tulee tutustua Hänen sanaansa, joka on meitä varten kirjoitettu. Sanan tutkiminen jo sinänsä ravitsee henkeämme ja sanansa kautta Herra vaikuttaa ajatteluumme. Tähän kannattaa yhdistää rukous, jossa pyydämme Herran tahtoa toteutuvaksi myös meidän kauttamme. Jumalan tahto toteutuu tosin joka tapauksessa mutta tahdommehan mekin olla siinä mukana.

”Tapahtukoon sinun tahtosi” (Matt.6). Isä meidän rukouksen esimerkin mukaisesti voimme liittää nämä sanat omaan rukoukseemme. Vaikka etsisimme elämässämme Jumalan tahtoa, on viisasta jättää viimeinen sana Jumalalle, Hän tietää. Tämä isä meidän rukouksen kohta ilmentää lisäksi oikeaa asennetta ihmisen ja Jumalan välillä.

Maanpaossa olevan kansan profeetta Daniel rukoili Herraa kansansa puolesta: ”Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.” (Dan.9). Rukousten lähtökohtana tulee olla Jumalan armollisuus. Omassa varassamme ja itseemme luottaen emme voi rukoilla. Ensisijassa Jumalan armollisuus näkyy meille Jeesuksessa ja hänen sovitustyössään. ”Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi” (Joh.3:17). Jeesus tuli maailmaan erityisesti tuomaan Jumalan armon.

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room.3:23). Kaikki me tarvitsemme Jumalan armoa Jeesuksessa Kristuksessa. Emme voi mennä Jumalan eteen omi voimin, koska mitään syntiä ei voi tuoda Herran eteen. Itsessämme jäämme aina vajaiksi. Emme riitä Jumalan edessä. Jumalalle riittää vain täydellinen elämä, ilman syntiä. Näin on elänyt vain Jeesus Kristus. Kun uskomme Jeesukseen, niin meidän riittämättömyytemme lasketaan Jeesuksen harteille. Hän vei ne Golgatan keskimmäiselle ristille. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh.3:16).

Jes. 32: 15-20 Room. 8: 9-11 Joh. 17: 6-10 ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä … Jatka lukemista 4.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ TAIVAAN KANSALAISENA MAAILMASSA

4.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ TAIVAAN KANSALAISENA MAAILMASSA

Jes. 32: 15-20
Room. 8: 9-11
Joh. 17: 6-10

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy” (Hepr. 11:1). Kun puhutaan kristillisestä uskosta, puhutaan lupaukseen luottamisesta. Uskoa tarvitaan, koska vielä emme voi käsin koskettaa sitä mitä odotamme. Se on jotakin, mitä meillä ei vielä ole. ”Autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi” (Jes.32)) ”Kansani saa asua rauhan niityillä” (Jes.32) Vesi ja rauha ovat asioita, joita suuri osa ihmisistä kaipaa mutta ei vielä saa. Jesajan kirjassa kuitenkin luvataan tulevaisuus, jossa asiat ovat paremmin kuin nyt. Luvataan enemmän kuin nyt saamme omistaa.

Kiireisen elämän keskellä kaipaamme jotakin, joka toisi rauhan kiireen keskelle. Kaikilla on nykyään kova tarve liikkua paikasta toiseen ja tulla ja mennä. Mikä voisi tuoda tarkoituksen tähän elämään? Herra tahtoo meidän luottavan ja turvautuvan hänen lupauksiinsa. Maailmassa on joka kansanryhmällä enemmän tai vähemmän omat uskomuksensa. Kaikki menevät omaan suuntaansa. Taivaan kansalaisuus ankkuroi meidät Jeesukseen. Jeesus yhdistää meidät rodusta ja kielestä riippumatta. Jeesus yhdistää meidät Jumalaan.

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (Room.3:23). Jokainen meistä tarvitsee jotakin kelvatakseen Jumalalle. Kaikki ovat vailla Jumalan kirkkautta. Jeesus sovitti meidän syntimme Golgatan keskimmäisellä ristillä. Hän maksoi sen hinnan, minkä Jumala on synnistä määrännyt. Tähän perustuu syntien anteeksiantamus. Se ei ole syntien sormienläpikatsomista. Jumala ei tee sellaista. Sovitus täytyy suorittaa. Sinun ei tarvitse sitä tehdä, koska Jeesus on tehnyt sen puolestasi. Tämän Jeesuksen armon me tarvitsemme. Synti erottaa meidät Jumalan kirkkaudesta. Jeesuksen kautta voimme päästä Jumalan kirkkauteen.

Henki luo elämää maailmassa olevissa taivaan kansalaisissa. Se että uskomme Jeesuksen sovittaneen meidän syntimme, ei tee meistä täydellisiä ihmisiä. Kristityissä voi havaita monia virheitä. Kristityn olisi hyvä omistaa itsellään nöyrä asenne. on parempi reilusti myöntää erheensä, kuin leikkiä täydellistä. Ihmisillä on taipumus nähdä kulissien läpi. Emme ole täydellisiä, emmekä elä täydellisessä maailmassa mutta meillä on lupaus paremmasta. Raamattu kertoo, että kerran luodaan uusi taivas ja uusi maa, jossa syntiä ei enää ole. Siihen asti meidän on kuitenkin jatkettava vaellustamme vajavaisina.

”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28:20). Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastakaa ja opettakaa. Ja Jeesus on meidän kanssamme. Opetuslapset tuskin ymmärsivät näiden Jeesuksen sanojen merkitystä ennen helluntaita. Jeesus, joka meni Isän luokse taivaaseen, tuli takaisin Pyhän Hengen kautta. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” (Room.8:9). Kristuksen Henki luo meihin elämän. Kun uskomme Jeesukseen Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja tulee meihin asumaan. ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1kor.3:16).

”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka… …annoit minulle.” (Joh.17). Isän voi oppia tuntemaan Jeesuksen kautta. Jeesus ilmoittaa Isän meille. ”Isää ei tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Joh.4:21). On vain yksi tie pelastukseen ja se tie on Jeesus Kristus. Emme voi turvautua mihinkään muuhun, kuin Jeesukseen. Vain Jeesuksen sovitustyö kattaa kaiken synnin. Jokaisella, joka uskoo Jeesukseen, on iankaikkinen elämä.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh.3:16-17)

Jes. 54: 7-10 Piet. 1: 3-9 / 2. Kor. 4: 16-18 Joh. 17: 11-17 Jos olet ollut joskus kauan poissa … Jatka lukemista 3.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ JUMALAN KANSAN KOTI-IKÄVÄ

3.SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ JUMALAN KANSAN KOTI-IKÄVÄ

Jes. 54: 7-10
Piet. 1: 3-9 / 2. Kor. 4: 16-18
Joh. 17: 11-17

Jos olet ollut joskus kauan poissa kotoa ja tutuista ympyröistä tiedät sen tunteen, jota kutsutaan koti-ikäväksi. Matkalle lähtiessä kaikki tuntuu uudelta ja raikkaalta. Voit katsella koko ajan uusia maisemia ja paikkoja. Ihmisetkin saattavat näyttää erilaisilta, jopa hieman pelottavilta. Kulttuuri ja tavat saattavat olla vieraat sinulle. Uusi paikka ja uudet tuttavuudet näyttävät olevan täynnä mahdollisuuksia. Uusi asunto, uusi kaupunki, uudet reitit, uusi työ. Joku voi viettää vaikka koko elämänsä tällä tavalla, etsien aina jotakin uutta ja erinomaista. Toiset viettävät suurimman osan ajastaan pysyen melko lailla aloillaan. kuitenkin lähes kaikilla on joku paikka, jonka mieltää kodikseen tai kotiseudukseen. Lähes kaikilla on joku paikka, johon palata ja joka herättää vanhat muistot. Useimmilla on joku paikka, jonka mieltää kodikseen ja jonne, ainakin joskus,  ikävöi.

Raamatussa on monia esimerkkejä Israelin kansan koti-ikävästä. Israelilaisten koti-ikävä kohdistuu Raamatussa pääasiassa luvattuun maahan. Syystä tai toisesta Jumala on johdattanut kansansa pois Kanaanin maasta. Jumala johdattaa kansansa pois maastaan ja johdattaa kansansa takaisin sinne. Ensimmäinen esimerkki tästä on Israelin kansan neljäsataavuotinen orjuus Egyptissä. Orjuudesta vapautumiseen ja kansan vaeltamiseen takaisin omaan maahansa liittyy moni meillekin tärkeä asia. Lain antaminen Siinain vuorella ja se tosiasia, että nämä tapahtumat tekivät paimentolaisheimosta kansan, jolla oli oma maa. Jumalan Aabrahamille antama lupaus omasta maasta täyttyi vasta silloin. Egyptiä kohdanneiden vitsausten seurauksena saimme ennakkokuvan Kristuksen suorittamasta sovitustyöstä. Karitsan veri antoi suojan Jumalan lähettämää tuhoojaa vastaan.

Toinen esimerkki koti-ikävästä voisi olla vaikka se, kun kuningas Daavid pakenee poikaansa absalomia Jordanjoen yli Mahanaimiin. Daavidin tekemän synnin tähden Herra oli antanut Daavidin oman pojan nousta Daavidia vastaan. Absalom sai niin paljon kannattajia, että Daavidin oli paettava. Synnin seurauksena on se, että Jumala poistaa kansansa maastaan. Daavidin maanpako on oikeastaan ennakkokuva koko Israelia kohdanneesta maanpaosta muutamaa sataa vuotta myöhemmin. Kansan syntien seurauksena Jumala antoi ensin Assyyrian ja sitten Babylonian armeijoiden voittaa kansansa ja viedä heidät pois. Suurin osa poisviedyistä ei koskaan palannut, eikä heidän kohtalostaan tiedetä mitään. Osan kansastaan Herra kuitenkin palautti luvattuun maahan. Juudan heimo sai palata oltuaan seitsemänkymmentä vuotta pois maastaan.

Viime vuosisadan alkupuolella Israel sai jälleen palata kansana maahansa oltuaan hajotettuna ympäri maailmaa lähes kaksituhatta vuotta. Israelilla on ollut lupaus omasta maasta mutta he ovat kansana olleet enemmän aikaa poissa maastaan, kuin saaneet pitää sitä hallussaan. Koti-ikävä on siis Jumalan kansan normaali tila. Tai ainakin pitäisi olla. Yhtä totta on nimittäin se, että esimerkiksi Egyptissä kansa eli suuren osan ajasta varsin tyytyväisenä. Vasta hallitsijoiden vaihtuessa alkanut orjuus sai kansan huutamaan Herran puoleen. Elämmeköhän mekin turhan tyytyväisinä omassa Egyptissämme? Tähän saattaisimme saada kristityiltä hyvin erilaisia vastauksia. Kansana emme tällä hetkellä kohtaa mitään niin mullistavaa, että se saisi meidät ikävöimään. Toisaalta historiassamme on hyvin toisenlaisia vaiheita, esimerkiksi sota tai nälkävuosilta. Saatamme myös yksilöinä kohdata elämässämme monenlaisia vaiheita. Jotkut elämämme vaiheet otamme vastaan ilolla, toiset saavat meidät huokaamaan.

Yksi tärkeä asia olisi varmasti lukea Raamatusta paljon siitä, mitä meille on luvattu. Emme osaa kaivata sellaista mistä emme mitään tiedä. Raamattua ei ole annettu meille kirjahyllyn painoksi. Meille on luvassa parempaa, kuin mitä tämä maailma ja aika pystyy meille antamaan. Luulemme, että meillä on asiat hyvin koska emme tiedä paremmasta. Israelin esikoiset pelasti veren siveleminen oven pieliin ensimmäisenä pääsiäisenä. Tuhooja ei tullut sisään ovesta, jossa oli veren suoja. Meidät pelastaa omien syntiemme oikeudenmukaiselta rangaistukselta veren suoja, joka on annettu Jeesuksen ristinkuoleman kautta ensimmäisenä kristillisenä pääsiäisenä. Jeesuksen veri antaa meille suojan ja Jeesus vie meidät uuteen aikaan. Aikaan, jossa syntiä ja sairautta ei ole.